Ehdolla puoluekokousedustajaksi

Helsingin sosialidemokraattisessa piirissä käydään paraikaa jäsenäänestystä SDP:n puoluekokousehdokkaista. Äänestys käydään verkossa ja postitse. Itse olen mukana vaalissa numerolla 106.

Miksi pyrin puoluekokousedustajaksi? Omaan monipuolista kokemusta SDP:n toiminnasta monilta tasoilta, ja olen itse henkilökohtaisesti kokenut miten tärkeää roolia puoluekokous näyttelee sosialidemokraattien politiikan määrittelyssä. Toimiessani SDP:n poliittisen osaston päällikkönä vuosina 2010-2011 näin miten tarkoin puoluekokouksen linjauksia noudatettiin mm. vaalitavoitteiden valmistelussa sekä myöhemmin hallitusneuvotteluissa. Lukuisat hallitusohjelman kirjaukset tulevat suoraan vuoden 2010 puoluekokouksen päätöksistä. Tämän vuoksi kokous on poliittisesti erittäin tärkeä ja loistava paikka aidosti vaikuttaa.

Pidän erittäin tärkeänä puoluekokousedustajien valitsemista vaaleilla. Jokaisella jäsenyysvelvoitteensa hoitaneella SDP:n jäsenellä tulee olla oikeus hakea luottamusta ja osallistua vaaliin. Tämä on jäsendemokratiaa parhaimmillaan. Puoluekokouksen koon kasvattaminen vuoden 2008 kokouksen, johon osallistuin silloin Varsinais-Suomen piiristä valittuna edustajana,  päätöksellä, toi vaikuttamismahdollisuudet lähemmäksi myös pienten yhdistysten edustajia. Onkin varmistuttava siitä, että kokouksen koko on riittävän suuri, jotta myös alueellinen edustavuus toteutuu.

Puoluekokousedustajuus on siis ensiarvoisen tärkeä ja merkityksellinen tehtävä. Oleellista jäsendemokratian paremman toteutumisen kannalta on kuitenkin myös se, mitä kantoja valittavat edustajat edustavat. Kun edustajia valitaan ennen kuin mm. erilaisten puolueen johtotehtävien ehdokasasettelu on valmis tai aloitteet lausuntoineen jäsenten saatavilla, joutuvat äänestäjät arvuuttelemaan ehdokkaiden kantoja. Tämä on ongelma. Onkin edustajaehdokkaiden itsensä varassa mitä he haluavat potentiaalisille äänestäjilleen mielipiteistään kertoa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tarjota tietoa omista ajatuksistani.

Itse haluaisin keskustella kokouksessa ennen kaikkea puolueen sisällöllisen linjan kirkastamisen ja syventämisen tarpeesta sekä tämän työn välttämättömyydestä osana järjestöllistä uudistamista. SDP:n ongelmana on epäselvä identiteetti ja hajanaiselta vaikuttava poliittinen linja. Monet hyvät tavoitteet – ja saavutuksetkin- eivät ihmisten, tai edes kaikkien aktiivien, mielissä yhdisty yhtenäiseen käsitykseen siitä, mitä suomalainen sosialidemokratia itse asiassa arvopohjaisesti tavoittelee. Tämän vuoksi ne näyttäytyvät hajanaisina huitaisuina sinne tänne, ilman luotettavaa, innostavaa ja yhdistävää visiota. Tässä visiossa on oltava kyse syvästi määritellyistä arvoista. Olen käsitellyt asiaa laajemmin osana omaa analyysiani presidentinvaalien ensimmäisestä kierroksesta.

Iskusanoina käytetyt TYÖ ja OIKEUDENMUKAISUUS ovat oikeita ja hyviä ja niiden pohjalta on hyvä jatkaa kohti kunnallisvaaleja. Ne tarvitsevat kuitenkin perusteellisemman taustansa. Millaisesta oikeudenmukaisuudesta puhumme? Oikeudenmukaisuuden määritelmä, jos mikä, on poliittisen kamppailun kohde. Tämä työ on edelleen kesken. Käsitekokoelmaa tulisi myös täydentää vapaudella ja osallisuudella, yleisellä ihmisten vaikutusvallalla suhteessa omaan elämäänsä ja yhteiskuntaan. Tämä vaatii kuitenkin huolellista periaatteellista työtä, joka toivon mukaan käynnistetään tulevan puoluekokouksen jälkeen siten, että SDP voi käydä vuoden 2015 eduskuntavaaleihin laajalla yhteiskuntapoliittisella ohjelmalla, joka sisältää paitsi koherentin yhteiskunta-analyysin, myös  johdonmukaiset toimenpiteet.

On lukuisia syitä olla ylpeä siitä työstä, mitä SDP on tässä hallituksessa jo nyt tehnyt. Erityishuomion ansaitsevat raamisopimus, TEM:in tärkeät työelämän kehittämisryhmät, joiden toimin parannetaan merkittävästi erityisesti pätkätyöntekijöiden asemaa, nuorten yhteiskuntatakuun luominen, perusturvan merkittävä parannus, harmaan talouden vastaisten toimien lisäys jne. Kaikki nämä muutamassa kuukaudessa. Poliittisen tahdon ja osaamisen näytöistä komeimpia on myös Kreikan kanssa saavutettu vakuusratkaisu. Tämän piti olla ennen vaaleja täysi mahdottomuus joka sysää Suomen EU:n sivuraiteille. Nyt nähdään, että tuokin puhe oli pelkkää pelottelua.

Kehitettävääkin kuitenkin löytyy. Hallitusohjelman tärkeimpiin tavoitteisiin lukeutuvat kuntauudistus sekä koulutuspoliittiset uudistukset. Kuntauudistus on välttämättömyys SDP:n syystä ensiarvoisen tärkeänä pitämien kuntapalveluiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Tähän tarvitaan lisää poliittista rohkeutta – ja vältettävä poukkoilu ja peruuttelu. Samaten hallitusohjelman koulutuspoliittiset kirjaukset ovat luonteeltaan erittäin tärkeitä. Niitä on lähdettävä viemään rohkeammin toteen, ohjelman mukaisesti. Peruskoulun rahoitusmalli on näistä keskeisin, sen vieminen läpi, SDP:n esittämässä ja hallituksen yhteisesti hyväksymässä muodossa, varmistaa suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuuden ja laadun myös tulevaisuudessa.

Älyllinen rehellisyys on SDP:lle välttämätöntä. Minkäänlainen helppo tai halpa populismi ei sovi SDP:lle. SDP elää kansalaisten sitä kohtaan kokemasta luottamuksesta. Tätä luottamusta ei tule myydä helppojen pikavoittojen toiveessa. Olen täysin vakuuttunut, että kaivattu iskevä retoriikka, selkeä viesti ja kansanomaisuus voidaan yhdistää järkipuheeseen sekä pohdittuun, faktoihin ja arvoihin perustuvaan ajatustyöhön. Itse asiassa jälkimmäinen on edellisen edellytys. Tulevaisuudessa tärkeämpää kuin yksittäisiin asioihin oletetun selkeyden vuoksi niittautuminen on tavoitetila ja sen saavuttaminen. SDP:n tavoitteena tulee olla esimerkiksi tasaisempi tulonjako. Se, miten siihen päästään, on toissijainen kysymys. Välineistä ei tule tehdä periaatekysymystä.

Kokouksen asialistalle kuuluvat luonnollisesti myös henkilövalinnat. Puolueen puheenjohtaja ei saa vastaehdokasta, eikä moista tarvitse. Sen sijaan puoluesihteeri ja puoluevaltuuston puheenjohtaja vaihtuvat, kuten myös varapuheenjohtajisto vähintään osin, mahdollisesti kokonaan.

Puoluesihteerikisaan ei ole tässä vaiheessa ilmoittautunut ehdokkaita. Itse olen valmis kannattamaan ehdokasta, joka nostaa keskiöön puolueen sisällöllisen valmistelun vahvistamisen sekä näkee tämän työn merkityksellisyyden järjestön vahvistamisen, toimintatapojen kehittämisen ja monipuolistamisen sekä viestinnän iskevyyden parantamisessa. Innostusta ja tarttuvaa viestiä sekä meininkiä ei synny ilman selkeää ja tarttuvaa käsitystä siitä yhteisestä hyvästä, jota yhdessä edistämme. Kun sokkeli on vahva ja valmis, kantaa se vaikka millaisia rakenteita ja siipiä. En näe tarkoituksenmukaiseksi rajata kansanedustajana toimivia henkilöitä ulos kisasta, kyse on siitä miten toimenkuvansa rakentaa.

Kolmen varapuheenjohtajan joukossa on vaihtamisen varaa. Ennen kannanottoa nimiin olisi kuitenkin tärkeää, että keskustelua käytäisiin siitä mitä varapuheenjohtajilta odotetaan. Tällä hetkellä tilanne on vähintään epäselvä. Itse lähtisin kehittämään varapuheenjohtajistoa mallilla, jossa ensimmäisen varapuheenjohtajan tehtävä olisi ennen kaikkea varautua toimimaan puoluejohtajana tilanteessa, jossa varsinainen puheenjohtaja on estynyt. Tämä korostaa poliittisen kokemuksen tarvetta. Kaksi muuta varapuheenjohtajan tehtävää varaisin sosialidemokraattiselle ammattiliittopuheenjohtajalle sekä europarlamentaarikolle. Tätä kautta korostuisi SDP:n erityissuhde ammatilliseen työväenliikkeeseen sekä kansainvälinen/eurooppalainen ulottuvuus.

Edellä esittämäni malli ei ole ajankohtainen vielä tässä kokouksessa, mutta samalla kun pohditaan ylipäätään puolue-elinten tulevaisuutta, tulisi sitä miettiä. Kuitenkin osana laajempaa järjestöllistä uudistumista huomattavasti tärkeämpää kuin se, millaisia viralliset elimet ovat on se, miten puolueen rivijäsenten vaikuttamismahdollisuuksia lisätään. Vain tätä kautta jäsenkehitystä voidaan parantaa ja luoda innostusta sekä halua liittyä jäseneksi. Ihmiset liittyvät SDP:hen vaikuttaakseen yhteiskuntaan yhdessä samanlaisen arvopohjan omaavien ihmisten kanssa. Tähän heille on luotava toimivat mahdollisuudet. Kannatankin erilaisten jäsenäänestysten, kyselyiden jne. lisäämistä puolueen toiminnassa.

Lopuksi alla esitän muutamia lyhyitä kantoja erilaisiin kysymyksiin, jotka todennäköisesti nousevat tavalla tai toisella keskusteluun kokouksessa:

  • Tulevien vuosien talouspolitiikka: Hallitusohjelmassa on linjattu selkeästi talouspolitiikan yleiset linjat. Valtionvarainministeripuolueen on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että mahdolliset säästöt kohdennetaan siten, että ne haittaavat mahdollisimman vähän kotimaista kysyntää ja työllisyyttä. On ylläpidettävä mahdollisuuksia myös elvytyspolitiikkaan. Typerintä, mitä tässä tilanteessa voitaisiin tehdä, olisi päästää työttömyys kasvuun yksioikoisella leikkauspolitiikalla. SDP:n olisi tulevaisuudessa ennen muuta kehitettävä kysyntälähtöisemmän talouspolitiikan mallia, aihe, johon eväitä löytyy mm. täältä.
  • Puoluekokouskauden pidentäminen takaisin kolmeen vuoteen: Vastustan. Kahden vuoden sykliin siirtymisen tavoitteena oli ajoittaa puoluekokous siten, että siinä on mahdollista lyödä lukkoon vuorokerroin keskeiset eduskuntavaali- tai kuntavaalitavoitteet. Tämä lisää jäsendemokratiaa ja puolueen jäsenten vaikuttamismahdollisuuksia tärkeimpiin dokumentteihin, eli vaalikampanjan aineistoihin. Mikäli palataan kolmen vuoden kauteen, tämä rytmi hajoaa.
  • Jäsenäänestykset puoluejohdosta: Kannatan sääntöjen muuttamista siten, että puolueen puheenjohtaja valitaan jäsenäänestyksellä.
  • Puoluesihteerin valintatapa: Ei valmista kantaa. Olen valmis harkitsemaan mallia, jossa puoluesihteerin roolia tarkastetaan lähemmäs työntekijäroolia ja valinta siirretään puoluekokoukselta joko valtuustolle tai puoluehallitukselle.
  • Päivähoidon maksuttomuustavoite: Kannatan voimakkaasti SDP:n sitoutumista päivähoitomaksujen poistamiseen keskipitkällä aikavälillä. Kyseessä on työn tarjontaa lisäävä uudistus, joka tasa-arvoistaa työmarkkinoita, poistaa kannustinloukkuja, parantaa erityisesti pieni- ja keskituloisten palkansaajaperheiden toimeentuloa sekä tukee erityisesti heikommista taustoista tulevien lasten elämänmahdollisuuksien laajenemista.
  • Perhepoliittiset päälinjaukset: SDP:n tulee tehdä selkeä valinta päivähoitojärjestelmän kehittämisen puolesta. Sosialidemokraattien ei tule edistää sellaisia perhepoliittisia malleja, jotka heikentävät naisten työllisyyttä. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei tule poistaa työttömien vanhempien lapsilta.
  • Translain muutos: Kannatan yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeusperusteilla lain muuttamista siten, että pakkosterilointivaatimus poistetaan. Ajan asiaa koskevaa päätöslauselmaa kokouksessa, mikäli minut sinne edustajaksi valitaan.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s