Työ, oikeudenmukaisuus ja perustulo

Kolumni julkaistu Demokraatissa 12.4.2012.

Perustulo puhuttaa jälleen. HS julkaisi hiljattain vihreiden kansanedustajien Ville Niinistön ja Outi Alanko-Kahiluodon kirjoituksen liittyen perustuloon. Samaan aikaan kerätään nimiä aihetta koskevaan kansalaisaloitteeseen.

Kyse on kymmeniä vuosia vanhasta ideasta, jonka juuret löytyvät markkinaliberaalista oikeistosta. Sittemmin perustulo on ollut erityisesti vihreiden agendalla. Erona alkuperäiseen perustuloon on tuen taso sekä sillä korvattavien tulonsiirtojen määrä.

Vihreät ja vasemmistoliitto markkinoivat omia mallejaan ”oikeudenmukaisina”. Tavoitteet ovatkin humaaneja. Sen sijaan keinon etsiminen perustulosta paljastaa ajattelun puutteellisuuden erityisesti suhteessa työmarkkinoihin sekä erikoisen käsityksen työttömyyden syistä.

Niinistö ja Alanko-Kahiluoto näkevät työttömyyden työvoiman tarjonnan ongelmana. Ajattelu lähtee siitä, että työttömät ottaisivat vastaan työtä, mikäli tukijärjestelmä vain mahdollistaisi tämän. Tämä sivuuttaa sen seikan, että työttömyydessä on kyse työn kysynnän puutteesta – siitä ettei töitä ole. Samalla logiikalla myös kaikki sosiaaliturvan heikennykset olisivat erinomaista työllisyyspolitiikkaa, koska ne lisäävät kannusteita ottaa vastaan työtä.

Keskeinen kritiikki perustuloa kohtaan on sen aiheuttama silpputyön vakinaistuminen. Tähän näkemykseen vastataan usein väitteellä, että pätkätyö on tullut jäädäkseen. Pätkätyö onkin levinnyt koulutettujen keskuuteen. Ilmiönä se ei kuitenkaan ole sen paremmin uusi kuin edes merkittävästi kasvanut 90-luvun laman jälkeen. Edelleen suurin osa työsuhteista on vakituisia ja kokoaikaisia, jollaisia ihmiset myös toivovat.

Mikäli oletetaan, että tehty työ lisääntyisi pelkillä sosiaalietuuksien muutoksilla, johtaisi se jo tällä hetkellä heikoimmilla työehdoilla työtään tekevien ihmisten aseman heikentymiseen entisestään. Osa-aikaisten mahdollisuudet saada täydet tunnit heikkenisivät, kun työ voitaisiin helposti teettää pienissä pätkissä eri ihmisillä.

Perustulo kiistääkin työn ja pääoman intressiristiriidan. Se hyväksyy työnantajien vaatimuksen siitä, ettei heillä ole vastuuta työntekijöiden toimeentulosta. Työtä voidaan teettää pätkässä tai silpussa, optimoiden ajankäyttö työnantajan näkökulmasta. Riskin kuittaa valtio perustulon kautta.

Perustulon kustannukset maksavat veronmaksajat veroillaan, eli enimmäkseen palkansaajat itse. Voidaan myös tiedustella miten kansantalouden kannalta olisi edullista jakaa rahaa vastikkeetta kaikille verrattuna siihen, että sitä jaetaan vain niille, jotka syystä tai toisesta sitä tarvitsevat?

Perustulo toki säästää rahaa, jos sillä korvataan nykyisiä tarveharkintaisia etuuksia. Tämä heikentäisi sosiaaliturvan tasoa. Mikäli näin ei tehdä, jäävät byrokratiavähennykset tekemättä. Jos taas turva leikkaantuu hitaammin, valuu lisäraha parempituloisille. On myös havaittava, että vihreiden esittämä perustulo on tasoltaan nykyistä perusturvaa matalampi. Siten he, jotka eivät löydä tai kykene tekemään pientäkään työtä, putoaisivat yhä syvempään köyhyyteen.

Kyse on myös vastuusta. Kenellä on vastuu työtä tekevien riittävästä toimeentulosta ja turvallisuudesta? Kuuluuko tämän turvan luominen työstä hyötyvän ja lisäarvon kerääjän eli työnantajan vastuulle, vai hyväksytäänkö se, ettei heiltä voi tai pidä tällaista vastuuta vaatia?

Toisaalta kyse on yksilöstä. Onko aikuinen, työkykyinen ihminen yhteiskunnan jäsenenä periaatteessa velvollinen tekemään työtä ja on oikeutettu yhteiskunnan tukeen kun työtä ei ole tarjolla tai ihminen on estynyt sitä tekemästä? Vai onko ihmisellä oikeus yhteiskunnan tarjoamaan rahaan, jonka päälle työnteko on oma valinta?

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Työ, oikeudenmukaisuus ja perustulo

  1. Hyvä analyysi Esalta kansalaispalkkasta. Mitään pulmia ei olisi, mikäli työnkysyntää saataisiin lisättyä. Työntarjontaa meillä on juuri nyt aivan riittäviin. Vihreät ratsastavat kansalaispalkalla hieman populistisesti, Kansalaispalkkaa suosivat hyvin ansaitsevat ja mukavaa bohemielämää viettävät sinkut, joiden ääniä nyt kalastellaan.

    • Työlle on kysyntää, kun entisetkin potkitaan pihalle. Tarjontaa onkin nyt heikohkosti.

  2. Demarit on olleet hallituksessa yli puolet viimeisen 20 vuoden aikana, kun silppu-, pätkä- ym. työsuhteet ovat yleistyneet ja työttömyys jatkunut korkeana. Mikä on demarien vastaus, onko sellaista? Eikö perustulolla voitaisiin rakentaa vastausta tähän, yhdessä työllisyyspolitiikan kanssa?

  3. Teppo Markkula, pätkätyöntekijöiden asemaa on parannettu erityisesti kolmikannan toimin jatkuvasti. Viimeisimpiä saavutuksia ovat sovelletun päivärahan parannukset sekä ansiosidonnaisen piiriin pääsyn helpottaminen työssäoloehtoa lieventämällä. Samalla KO teki hiljattain päätöksen, joka parantaa vuokratyöntekijöiden asemaa. Sen mukaan tilaajayrityksen tilaus ei ole peruste määräaikaisuudelle. Parhaimmillaan tämä päätös avaa tietä SDP:n tavoitteelle taata vuokratyöntekijöille vakituiset työsuhteet työvoimaa vuokraavaan yritykseen. Nämä kaikki viimeisen puolen vuoden aikana. Mitä vihreät tai perustulon vaatiminen kolmattakymmentä vuotta ovat saaneet aikaan? Eivät mitään konkreettista. Paljon melua, ei tuloksia.

    Pointti on se, että paljon enemmän voidaan saavuttaa kehittämällä työlainsäädäntöä kuin muuttamalla koko sosiaaliturvajärjestelmän perusta. Saavutukset eivät ole ehkä niin seksikkäältä kuulostavia eikä niiden avulla voi tehdä kovinkaan tehokasta propagandaa, mutta ne ovat todellisia ja auttavat ihmisiä heidän jokapäiväisessä elämässään. Minusta se on tärkeintä.

  4. En nyt taida jaksaa vääntää perustulosta, mutta tämä sen sijaan kiinnostaa: ”Osa-aikaisten mahdollisuudet saada täydet tunnit heikkenisivät, kun työ voitaisiin helposti teettää pienissä pätkissä eri ihmisillä.”

    Ihan käytännön tasolla, semmoisella alalla josta jotain tajuan. Helsingin bussiliikenne on hyvin ruuhkapainotteista, ruuhkassa (2-3 tuntia) on kaksi kertaa enemmän busseja liikenteessä. No työntantaja voi jossain määrin ratkoa tätä työvuorosuunnittellulla, mutta aika vaikea tuosta varmaan on saada kaikille kokonaisia päiviä.

    Olenko mä nyt jotenkin naivi, mutta miksei tätä voi ratkoa niin että lyhyistä vuoroista maksetaan esim. 50% lyhytvuorolisää per tunti? Työnantajalle on kuitenkin halvempaa maksaa 4,5 kuin 7,5 tunnin palkka 3 tunnin työstä, ja toisaalta varmaan paremmalla tuntipalkalla löytyy elämäntilanteestaan (lapset, opiskelu…) johtuen ihan halukkaita tekijöitä.

    Tai jos tämän haluaa tehdä järjestelmätasolla, niin työnantaja maksaa lyhytvuoroista korotettua työttömyysvakuutusmaksua, jolla sitten rahoitetaan perus… eiku syyperuista lyhyttyölisää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s