Suomi ei nouse veroja kiertämällä

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 11.8.2012.

Yrit­tä­jä Ta­ne­li Tik­ka vaa­ti Hel­sin­gin Sa­no­mien haas­tat­te­lus­sa (Ta­lous 9. 8.) yri­tys­toi­min­taa kos­ke­van ”­by­rok­ra­tian” vä­hen­tä­mis­tä se­kä eri­tyis­ta­lous­alueen pe­rus­ta­mis­ta Suo­men­lah­del­le si­joi­tet­ta­vaan ris­tei­lya­luk­seen. Aja­tuk­set an­sait­se­vat muu­ta­man kriit­ti­sen kom­men­tin.

Haas­tat­te­lus­sa Tik­ka jät­ti yk­si­löi­mät­tä, mi­tä by­ro­kra­tiaa hän ha­luaa kar­sia. Ha­luaa­ko hän eroon työ­eh­to­so­pi­mus­ten mu­kai­sis­ta pal­kois­ta, työ­ajois­ta vai­ko ken­ties ir­ti­sa­no­mis­suo­jas­ta? Vai ha­luaa­ko hän jät­tää ve­ron­sa mak­sa­mat­ta, vai­ko ke­ven­tää ym­pä­ris­tön­suo­je­luun liit­ty­vää sään­nös­töä? On toi­vot­ta­vaa, et­tä ”­pu­nai­sen tei­pin” kar­si­jat erit­te­li­si­vät toi­vei­taan, jot­ta nii­den to­teut­ta­mis­kel­poi­suut­ta voi­tai­siin ai­dos­ti ar­vioi­da.

Eri­tyis­ta­lou­sa­lue, jol­la vii­ta­taan ylei­ses­ti aluee­seen jol­la toi­mi­vat yri­tyk­set ei­vät mak­sa ve­ro­ja, on ky­seen­alai­nen idea. Maat, jot­ka pe­rus­ta­vat ta­lou­ten­sa eri­tyis­ta­lous­aluei­den va­raan, si­joit­tu­vat kil­pai­lu­ky­ky­mit­tauk­sis­sa sel­väs­ti Suo­men ala­puo­lel­le. Näi­tä mai­ta löy­tyy en­nen muu­ta ke­hi­tys­mais­ta se­kä siir­ty­mä­ta­lous­mais­ta, jot­ka ovat ky­seis­ten mit­taus­ten hän­tä­pääs­sä.

Myös EU ja Yh­dys­val­lat ovat vii­me ai­koi­na pi­kem­min­kin pyr­ki­neet toi­mi­maan ve­ro­kil­pai­lua vas­taan. On­kin ky­syt­tä­vä, mik­si Tik­ka ha­luaa Suo­men sa­mais­tu­van en­ti­seen itä­blok­kiin ja ke­hi­tys­mai­hin, joi­den elin­ta­so on sel­väs­ti Suo­mea ma­ta­lam­pi ja jois­sa työt­tö­myys ko­vem­paa. Rik­kaat ovat to­sin ri­kas­tu­neet näis­sä mais­sa en­nen­nä­ke­mä­tön­tä vauh­tia – usein ta­val­la, jo­ka on ko­ros­ta­nut eriar­voi­suut­ta.

Us­kon suo­ma­lai­sen elin­kei­no­toi­min­nan me­nes­ty­vän en­nen muu­ta va­kaas­sa toi­min­ta­ym­pä­ris­tös­sä ja toi­mi­vas­sa yh­teis­kun­nas­sa, jos­sa rii­dat sel­vi­tel­lään so­pi­mal­la ta­sa-ar­vois­ten osa­puol­ten vä­lil­lä ja yh­tei­sis­tä vel­voit­teis­ta pi­de­tään kiin­ni. Laa­duk­kai­den in­no­vaa­tioi­den luo­mi­nen ei vaa­di to­del­li­sil­ta te­ki­jöil­tä ve­ron­kier­ron ja va­paa­mat­kus­ta­mi­sen mah­dol­li­suuk­sien li­sää­mis­tä.

Esa Suominen
hallintopäällikkö, puheenjohtajan erityisavustaja
Palvelualojen ammattiliitto PAM ry

Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”Suomi ei nouse veroja kiertämällä

  1. ”Maat, jot­ka pe­rus­ta­vat ta­lou­ten­sa eri­tyis­ta­lous­aluei­den va­raan, si­joit­tu­vat kil­pai­lu­ky­ky­mit­tauk­sis­sa sel­väs­ti Suo­men ala­puo­lel­le.”

    Entäpä Kiina, joka perusti 70-luvun lopussa Shenzhenin ja Shanghain erityistalousalueet? Kiina nousi näillä hyvinkin kilpailukykyiseksi.

    Syykin oli sama kuin mitä Suomella nyt olisi. Valtion rakenne oli suhteellisen epäystävällinen investointeja ja yrittäjyyttä kohtaan.

    Innovaatioita luodaan yhä enemmän jossakin muualla kuin Suomessa, sillä moni jättää nykyisten kannustinloukkujen takia ryhtymättä yrittäjäksi kokonaan.

  2. Minusta Maon ajan kommunistisen Kiinan ja elinkeinoelämän omissa mittauksissa maailman kilpailukykyisimpien maiden joukkoon sijoittuvan Suomen vertaamiselle, tai niiden rinnastamiselle on kyllä kaukana perustellusta.

    Suomihan on ollut kauan hyvin investointivaltainen talous. Valtiolla on tosin ollut aiemmin korostuneen suuri rooli.

    Innovaatioita Suomessa kyllä luodaan. Ongelmamme on pikemminkin niiden tuotteistaminen ja kaupallistaminen sekä yritysten heikohko kansainvälistyminen. Lisäksi ajatus, että vain yrittäjä loisi innovaatioita ei ole totuudenmukainen.

    Yrittäjätiheys ei ole oleellinen mittari vaan pikemminkin yritysten kasvu. Jos pelkkä yrittäjien määrä ratkaisisi, olisivat afrikkalaiset yhteiskunnat maailman vauraimpia ja innovatiivisimpia, koska niissä de facto koko työllinen työvoima toimii jonkinasteisina yrittäjinä ja työsuhteiden määrä on melko pieni.

  3. Katsomasi mittarit edustavat menneitä aikoja. Suomi elää varojensa yli, mikä tarkoittaa, että Suomi ei ole enää kilpailukykyinen.

    Innovaatio tarkoittaa kaupallistettua ideaa. Tarkoitat siis kai, että Suomessa luodaan ideoita mutta niitä ei onnistuta kaupallistamaan. Tähän on juuri syynä aiemmin mainitsemani kannustinloukut yrittämiseen.

    Yrittäjäkö ei luo kaikkia innovaatioita? Niitä ei merkittävässä määrin luo kukaan muu kuin yrittäjä tai isommassa yrityksessä yrittäjämäisesti toimivat henkilöt. Isommassa yrityksessä toimivilla henkilöillä ei myöskään ole riittävästi kannustimia luoda innovaatioita ellei yrittäjien taholta esiinny merkittävää kilpailua – niin kuin esimerkiksi tällä hetkellä Suomessa.

  4. Aika erikoinen käsitys sinulla niin mittaristojen ajanmukaisuudesta kuin innovaatioista. Käytät itse omasta mielestäsi toimivana esimerkkinä 40 vuoden takaista Kiinaa, mutta sitten vaikkapa Maailman talousfoorumin julkaisu 2010-11 ei ole (Suomi sijalla 7.), ks. http://www.weforum.org/reports/global-competitiveness-report-2010-2011-0 mielestäsi ”ajankohtainen”.

    Varojensa yli eläminen, kun puhutaan valtioista, on myös melko tavalla eri asia kuin kotitalouksista puhuminen. Oleellista on pitkän aikavälin kestävyys, johon Suomessa on varauduttu kansainvälisessä mittakaavassa erittäin hyvin. Lyhytaikaisilla, suhdanteista johtuvilla heittelyillä ja niiden näkymisellä vuosittaisessa budjettitaloudessa ei ole laisinkaan yhtä suurta merkitystä.

    Innovaation määritelmiin voit tutustua esimerkiksi täällä. Kyllä noita luovat aika monet yritysten palkkatyöntekijätkin, tai vaikkapa julkisten palveluiden tuottajat, yrittäjien ohella:
    http://www.tem.fi/index.phtml?s=2069

    Minusta on todella kapeakatseista ajatella, että yrittämiseen tai parhaansa tekemiseen motivoisi pelkkä raha tai että sitä estäisi yhteisesti sovittujen pelisääntöjen noudattamisen vaatimus. Tuollainen ajattelu on aidosti yrittäviä ja innovoivia ihmisiä kohtaan melko loukkaavaa ja redusoi heidät pelkän ahneuden varassa toimiviksi, jotka lannistuvat lainsäädännöstä.

  5. Ensin et hyväksy käsitemäärittelyäni ”Innovaatio tarkoittaa kaupallistettua ideaa” ja sitten linkkaat minut sivulle, joka määrittelee sen hyvin samalla tavalla ”innovaatio on osaamisesta syntynyt kilpailuetu, joka hyödyttää liiketoimintaa, yhteiskuntaa ja hyvinvointia.” Sekoitat siis artikkelissasi keskenään käsitteet idea ja innovaatio.

    Siksi sinulla ei myöskään ole perusteita olettaa, että innovaatiotahti säilyisi puolustamassasi ”vakaassa toimintaympäristössä”, jossa yrittäjien mahdollisuuksia kilpailla suurempien yritysten kanssa on kavennettu. Innovaatiotahdin parantamiseksi tarvitaan enemmän Schumpeterin (innovaatioajattelun isä) kuuluttamaa luovaa tuhoa, ei vähemmän.

    Tämä innovaatioita rajoittava malli, jonka kuvailet on huolestuttava ja erittäin vahingollinen, sillä Suomessa pitkän aikavälin kestävyyteen ei ole juurikaan varauduttu. Ensin pitäisi kiriä se 6,6 miljardin alijäämä per vuosi ja lisäksi Suomen huoltosuhde tulee laskemaan suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Tästä syystä käytin analogiaa 70-luvun lopun vaikeassa tilanteessa olleeseen Kiinaan, joka sai erikoistalousalueiden avulla innovaatiotoimintaansa parannettua.

    Sinä yrität kilpailukykymittauksella sen sijaan osoittaa, että olemme aiemmin pärjänneet niin pärjäämme myös nyt ilman merkittäviä rakenneuudistuksia. Tämä ei ole uskottavaa.

  6. Tottakai on selvää, ettei menneillä saavutuksilla voida taata hyvää tulevaisuutta. Se kuitenkin osoittaa vääräksi näkemyksen siitä, että ”kaikki on mennyttä” tai etteikö tälle pohjalle voida rakentaa. On selkeästi olemassa tiettyjä vahvuuksia, joita voidaan kehittää. ”Innovaatioita kahlitseva järjestelmä” on sen sijaan trollausta jolla ei ole totuuspohjaa. Jos olisi, niin tuskin olisimme edistyneet yhteiskuntana näinkin pitkälle.

    Toki on totta, että kilpailu on koko ajan kovenemassa. Halpatyömaana tuskin kuitenkaan menestyisimme jo pelkästään sijaintimme vuoksi. Et muuten perustele lainkaan mikä byrokratia Suomessa estää ”innovatiivisuutta”. Liian korkeat palkat? Vai mikä? Olisi mukavaa, kuten alkuperäisessä tekstissäkin totean, että nämä byrokratian karsijat kertoisivat mitä pitäisi tehdä.

    Toimia tarvitaan julkisen talouden kestävyyden vahvistamiseksi, tämä on totta ja sen tarpeellisuutta kiistää tuskin yksikään taho Suomessa. Oleellisinta asian kannalta on työllisyysasteen jatkuva nostaminen sekä työurien pidentäminen. Tämä tarkoittaa myös työuran aikana pidettävien pitkien katkojen (työttömyys, kotihoito) vähentämistä. Suomen työeläkejärjestelmä on rahastoinnissaan kv. mittakaavassa varsin kohtuullista varautumista huoltosuhteen muutokseen. Sen pohjalle on hyvä rakentaa.

    Valikoivalle lukemisellesi en voi mitään, joten innovaation määritelmiä koskeva keskustelu lienee kanssasi turha. Todettakoon kuitenkin, että ”luovaa tuhoa” edistää myös, ja ehkä ennen kaikkea, solidaarinen palkkapolitiikka. Mukavaa, jos kannatat sitä. Tosin sellaista tuskin harjoitettaisiin erityistalousalueilla.

  7. Totta kai kannatan solidaarisia palkkoja, mutta siihen ei mielestäni erillistä palkkapolitiikkaa tarvita vaan se toteutuu itsellään, kunhan yhteiskunnassa on tarkoituksenmukainen sosiaaliturva ja joustavat työmarkkinat parantamassa työntekijän neuvottelu- ja valintamahdollisuuksia. Luovaa tuhoa edistää ennen kaikkea sopimuksenteon vapaus.

    En harrastanut valikoitua lukemista innovaation määritelmästä. Olen täysin samaa mieltä esimerkiksi jatkokappaleesta: ”julkisen sektorin toimenpiteillä vaikutetaan innovaatiotoiminnan edellytyksiin, kannusteisiin ja innovaatioympäristön toimivuuteen.” Toisaalta olen sitä mieltä, että tämä vaikutus on monesti myös negatiivinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s