Kokoomus ja ”verovarojen tuhlaus”

Budjettineuvotteluiden alusaikaa on leimannut ajoittain jopa harvinaisen raivokkaaksi yltynyt hallituspuolueiden keskinäinen vääntö vanhuspalvelulaista. Huomion on varastanut yksi lain yksityiskohta, sitova henkilöstömitoitus, jolla tulisi toteutuessaan olemaan merkittäviä kustannusvaikutuksia. Asian erityisyys näkyy siinä, että Kokoomus on jopa puheenjohtajansa, pääministeri Kataisen, suulla ilmoittanut vastustavansa mitoitusta. Tähän asti Katainen on pysynyt kaukana hallituksen sisäisistä väännöistä ja korostanut nimenomaan rooliaan koossapitävänä johtajana.

Kataisen takki, jos nyt ei kääntynyt niin ainakin koki uudelleensovituksen, sillä aiemmin hän oli pitänyt sitovaa mitoitusta ”mahdollisena”. Osa Kokoomuksen edustajista on kuitenkin vastustanut muiden hallituspuolueiden kannattamaa mitoitusta määrätietoisesti. Toistaiseksi kovimman laidallisen ampui Kokoomuksen nouseva tähti, kansanedustaja Lasse Männistö, joka  syytti SDP:tä ”valtion varojen tuhlaamisesta” ja piti mitoituksen vaatimista ”kuntavaalikiimana”.

Mitä tulee itse vanhuspalvelulakiin, niin selvää on, ettei mitoitus yksin ratkaise ongelmia. Kukaan ei myöskään ole niin väittänytkään. Samalla kaikki lienevät samaa mieltä siitä, että hoitajien määrää on lisättävä, niin kotihoidossa kuin laitoshoidossa. Tämä on tarpeen, jotta kotona asumista voidaan tukea mahdollisimman pitkälle, ja ettei kenenkään tarvitsisi pelätä laitoshoitoon joutumista. Vanhustenhuollon epäkohdat erityisesti riittämättömän henkilöstön osalta ovat olleet tiedossa jo kauan ja niiden korjaamista on pidettävä suomalaisen hyvinvointivaltion keskeisimpänä tulevaisuuden haasteena, yhdessä terveyspalveluiden vahvistamisen kanssa. Myös tästä vallitsee jos nyt ei täydellinen, niin verrattain laaja konsensus yli puoluerajojen.

Ymmärrän, että mitoituksen tarkoituksellisuudesta voidaan olla eri mieltä, vaikka itse sitä kannatankin. Mutta se, johon tulisi kiinnittää huomiota, on Kokoomuksen nuorten toivojen, ja koko puolueenkin, käsitys asioiden tärkeysjärjestyksestä sekä siitä, miten yhteiskuntaa heidän mielestään tulisi kehittää.

Männistön mukaan:

Sidottu henkilöstömitoitus maksaisi kunnille ja valtiolle arvioijatahosta riippuen ensi vuonna 145-525 miljoonaa euroa. Hintalappu kuitenkin nousee vuosi vuodelta vanhusten määrän lisääntyessä ja tarkoittaa tulevien vuosikymmenten aikana kymmeniä miljardeja euroja.

Suomella ei ole sidottuun henkilöstömitoitukseen varaa.

Helsingin Sanomien mukaan lisäsumma olisi 290 miljoonaa euroa vuodessa, kun mukaan lasketaan kunnat.

Summa on suuri, ja todennäköisesti tulevaisuudessa kasvava, no question about it. On myös totta, että kuntien kantokyky on kovilla. Mutta vertailun vuoksi on katsottava, mihin kokoomuslaiset itse ovat olleet valmiita sitoutumaan.

Kokoomus, Männistö mukaanlukien, on ollut kannattamassa kotitalousvähennyksen kasvattamista. Vähennyksen kasvatus Kokoomuksen esittämällä tavalla vähentäisi verotuloja arviolta sata miljoonaa euroa. Kyseisen vähennyksen hyödyt kohdentuisivat korostuneesti paremmin ansaitseville, koska he käyttävät vähennystä muita enemmän. Korotusta perustellaan työllisyyssyillä, mutta olisi huomattava, että myös hoitajamitoituksen toteuttaminen lisää työtä.

Kokoomus tuo budjettiriiheen myös toiveita merkittävistä verohelpotuksista vientiteollisuudelle. Myös näiden hintalappu nousee sataan miljoonaan. Huoli teollisuuden kilpailukyvystä rikkidirektiivin aiheuttamien kustannusten vuoksi on toki aiheellinen. Samalla poliittisen historiankirjoituksen näkökulmasta on oleellista huomata, että kyseiset kustannukset, joita nyt miljoonien verotuilla esitetään katettavaksi, syntyivät porvarihallituksen vahtivuorolla.

Kokoomus on myös profiloitunut vastustamaan veronkorotuksia, joilla paljon puhuttua vajetta voitaisiin pyrkiä kaventamaan -tai rahoittamaan lisäinvestointeja. Tuore varapuheenjohtaja Sankelo on vastustanut transaktioveron säätämistä, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Vapaavuori puolestaan epäili solidaarisuusveron säätämistä pitäen sitä merkityksettömänä. Hiljattain hän puhui myös ”tuloeroista terveen yhteiskunnan merkkinä”.

Merkittävimpänä viimeaikaisena kokoomuslaisena avauksena on kuitenkin pidettävä puoluekokouksen hyväksymää päätöstä yritysten yhteisöveron poistamisesta kokonaan. Vuoden 2013 talousarvion lukuihin perustuen tämä toimenpide maksaisi valtiolle arviolta 3,2 miljardia euroa. Kunnat ja seurakunnat menettäisivät n. 1,5 miljardia euroa. Usko dynaamisiin vaikutuksiin saa olla melko kova, mikäli kuvittelee kyseisten summien palautuvan valtion ja kuntien kassoihin.

Summa summarum: Kokoomuksessa on toiveita vähentää valtion tuloja miljardeilla keventämällä ennen kaikkea yritysten ja suurituloisimpien suomalaisten verotaakkaa. Samalla he eivät ole valmiita sitomaan tästä summasta alle kymmenesosaa vanhustenhoidon vahvistamiseen sitovien henkilöstömitoitusten osalta.

Allekirjoittanut katsoo, että tämä kertoo todellisista arvoeroista puolueiden välillä, sekä siitä, että äänelläsi on väliä.

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Kokoomus ja ”verovarojen tuhlaus”

  1. Esa Suomisen blogissa on suuri määrä asiavirheitä ja tahallisia väärinymmärryksiä. Esimerkiksi väite siitä, että kokoomus olisi hyväksynyt yhteisöveron poistamisen on virheellinen. Kysymys on siitä, että mikäli yrityksestä ei makseta ulos voitollista tulosta, niin sen verotus oli 0 %. Muussa tapauksessa yhteisövero olisi normaali 24,5 %. Suomen Yrittäjien laskelmien mukaan malli ei tuottaisi sen vähempää verotuloja kuin nykyisinkään (veroneutraali). Sen sijaan veromalli kannustaisi kasvuun ja työpaikkojen luomiseen.

  2. Kunnallisverot myös pääomatuloista! Siinä sitä olisi suurille ja pienille kunnille lisätuloa.

  3. Verkkouutisten uutinen sekoilee. Siinä on kyllä se varsinainen asia, mutta hieman oudosti muotoiltuna. Väännän nyt rautalangasta nykymallin ja ns. Viron mallin erot:

    Oletus: Yhtiö tuottaa tänä vuonna voittoa 1.000 euroa. Nyt yritykselle on tiedossa sisäinen investointi, joka tuottaisi vuoden kuluttua 10 % tuoton pääomalle.
    1) Nykymallissa yritys maksaisi voitostaan yhteisövero 24,5%, jolloin voitosta jää yritykselle 755 euroa. Tämän sen vastaavasti sijoittajaa toimintaansa ja saa vuoden kuluttua 75,50 euroa voittoa (830,50-755), josta se maksaa jälleen yhteisöveroa 18,50 euroa. Yrityksen kassaan jää kahden tilikauden jälkeen 627,03 euroa. Verottaja on saanut kahdelta tilikaudelta 245 + 18,50 = 263,50 euroa. (Sivumaininta: Valtio saa vielä lisäksi omistajan/omistajien henkilöverotuksessa maksaman pääomatuloveron.)
    2) Ehdotettu ns. Viron malli (siis kokoomuksen puoluekokouksen hyväksymä) menee seuraavanalaisesti. Yritys tuottaa ensimmäisenä vuotena tuon 1.000 euroa, mutta päättäkin ettei se maksa sitä ulos (omistajilleen) vaan käyttää sen sisäiseen investointiin. Vuoden kuluttua investointi tuotta 10 % eli 100 euroa. Yritys on tyytyväinen jää päättää tässä vaiheessa maksaa tuoton omistajilleen. Tällöin se maksaa yhteisöveron koko summasta 24,5% x 1.100 euroa = 269,50 euroa. Yrityksen kassaan jää kahden tilikauden jälkeen 830,50 euroa. (Sivumaininta: Valtio saa vielä lisäksi omistajan/omistajien henkilöverotuksessa maksaman pääomatuloveron.)

    Mikäli siis yritys pystyy saamaan (inflaatiota) paremman tuoton pääomalle, ja käytössä ns. Viron malli, niin tällöin hyötyjinä ovat kaikki: Yritys, omistaja ja verottaja. Win-win-win.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s