Vahvempaa ja tehokkaampaa elinkeinopolitiikkaa

Kolumni Demokraatissa 16.10.2012. 

Suomalainen julkinen keskustelu elinkeinopolitiikasta on muutamia valonpilkahduksia lukuun ottamatta masentavaa. Ajasta ja paikasta riippumatta elinkeinoelämän omien ns. asiantuntijoiden ja edunvalvojien argumentit kulkevat tutuilla laduilla, joka voidaan tiivistää linjaan verot alas, tuloerot ylös ja julkinen säätely pois. Edes finanssikriisi tai tilastot eivät ole vieneet oikeistolta uskoa sitä itseään hyödyttävien lääkkeiden tehoon.

Työväenpuolueille ja ay-liikkeelle tämä mielikuvituksettomuus avaisi kuitenkin valtaisia mahdollisuuksia. Maa huutaa näkemyksiä elinkeinotoiminnan piristämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Näitä onkin nyt lähdettävä edistämään tehokkaasti, nimenomaan aktiivisen investointiajattelun sekä sosiaalisen vastuun näkökulmasta.

SDP:n ja koko työväenliikkeen tulisi ennen muuta muotoilla ja jalkauttaa vahvasti uutta teollisuuspolitiikkaa. Sen yhteydessä tulee pohtia miten olemassa olevia valtionyhtiöitä voitaisiin käyttää tehokkaammin talouspolitiikan työkaluina, miten julkiset hankinnat voisivat tukea sitä ja miten voisimme tehokkaasti vaikuttaa vero- ja muulla sääntelypolitiikalla päämäärien saavuttamiseen.

Mineraalivarojen hyödyntämisestä on saatava tavalla tai toisella tuntuvampi osa verotuloina Suomeen, tämä on selvää. Samalla kyse on myös paikallisella tasolla tapahtuvasta jalostusarvon kasvattamisesta. Tavoitteeksi tulee asettaa, että maaperästämme nostettava malmi jalostetaan mahdollisimman pitkälle Suomen rajojen sisäpuolella. Tällä alalla toimivien kasvuyritysten rahoituksessa valtion tulisi olla erityisen aktiivinen – ottaen samalla haltuunsa pitkäjänteistä omistusta ko. firmoissa.

PK-yritysten asemaa parantaisi suurten yritysten tehokkaampi sääntely. Veroparatiiseissa voittojaan näyttävien yritysten sulkeminen, keinolla millä tahansa, ulos mm. julkisen sektorin tarjouskilpailuista parantaisi paikallisten pienempien yritysten kilpailuasemaa. Tämä on täysin mahdollista ja lainsäädäntöä voidaan kehittää siihen suuntaan myös Eurooppa-tasolla.

Keskusteluun tulisi nostaa myös henkilökohtaisen konkurssin salliminen. Viime laman suurimpiin opetuksiin kuului havainto siitä, miten tuhansia yritteliäitä ihmisiä voidaan ajaa pysyvästi työkyvyttömyyteen ja yhteiskunnan sivupoluille kieltämällä heiltä uusi alku tilanteessa, jossa ylivelkaantuminen on johtunut uskosta poliitikkojen puheisiin. Tämä ei saa koskaan enää toistua.

On myös nähtävä palveluelinkeinojen merkitys. Turismi Suomeen kasvaa jatkuvasti. Ja vaikka eucalyptuspuu kasvaa nopeammin päiväntasaajalla, ei Kolin maisemasta tai Turun saaristosta voi nauttia muualla kuin Suomessa. Siksi palveluala, erityisesti matkailu, luo työpaikkoja jotka eivät muuta maasta.

Erityisesti matkailupalveluissa voidaan tavoitella erittäin korkean lisäarvon elinkeinotoimintaa, joka perustuu ekologiseen vastuullisuuteen ja laatuun. Se tuo myös paljon puhuttuja vientituloja turistien tullessa pääosin rajojen ulkopuolelta. Matkailun ohessa kasvaa kauppa, paikallisten tuotteiden ja palveluiden alihankinta, kysyntä erilaisille ohjelma- ja muille kulttuuripalveluilla ja niin edelleen.

Ottaen huomioon nämä valtavat mahdollisuudet onkin erikoista, että Suomessa matkailualan julkista tukea on pikemminkin leikattu kuin kasvatettu. Suunta on täysin toinen kuin Ruotsissa, jossa hiljattain lanseerattiin kymmenien miljoonien panostus reiluun matkailuun.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s