Pakkastuulta oikealta

Kolumni Demokraatissa 16.5.2013
Viime viikkoina useassa eri mediassa on noussut esiin uusi poliittinen ajatushautomo, Libera-säätiö. Kyseessä on omien sanojensa mukaan ”sitoutumaton”, mutta kuitenkin läheiset kokoomusyhteydet omaava äärilibertaristinen laitos, jonka taustavaikuttajiin kuuluu Suomen talouselämän eliittiä, mm. Kokoomusta avokätisesti rahoittanut Björn Wahlroos. Neljän hengen henkilökunnasta kaksi on kokoomuslaisia varakansanedustajia, maahanmuuttovastaisuudellaan kohahduttanut Wille Rydman sekä Suomea ”suunnitelmataloudeksi” luonnehtinut Elina Lepomäki.Libera on mielenkiintoinen siksi, että se on pieni mutta merkittävä osa Suomessa nousua tekevää äärimarkkinahenkistä libertaariryhmää. Nämä usein nuoret ja monet kaupallis-tekniset tutkinnon suorittaneet ovat löytäneet kummisetänsä pankkiherra Wahlroosista, teollisuuspohatta Gustav von Hertzenistä sekä EVAn johtaja Apusesta ja poliittisen viiteryhmänsä pääasiassa Kokoomuksesta. Kyseisen lahkon aktivoituminen mediassa ja julkisessa keskusteluissa sekä yksilöinä että uusien instituutioidensa kautta ennakoi aikaa, jolloin he haluavat nostaa profiiliaan myös valtakunnan politiikassa.

Ajankohta ei ole yllätys. Kataisen voitosta voittoon kulkenut sosiaaliliberaali kokoomuslinja on vaikeuksissa. Gallupjohto on kukistunut ja hallituspolitiikan kompromissit rasittavat imagoa ennen kaikkea kriittisen oikeistosiiven silmissä. Kokoomuksen kova oikeisto on ollut valmis sietämään johtajaansa ja hänen näkemyksiään niin kauan kun se on taannut vaalivoittoja ja suurimman puolueen aseman. Mutta nyt kun tuuli uhkaa ehtyä purjeista, on taustalla alkamassa valtataistelu ja asemaan ajo.

Libertaarien aktiivisuus onkin nähtävä tätä taustaa vasten. Aktiivinen aatteellinen työ sekä puheenvuorot ja esiintymiset mediassa on nähtävä valmistautumisena linjataisteluun Kokoomuksessa. Tämän kamppailun aika tulee, kun Katainen joko siirtyy muihin tehtäviin tai häviää vaalit. Kun valmiina ovat tuolloin paitsi tulkinta ongelmien syistä, selkeä analyysi sekä poliittinen ohjelma, voi pienenkin ryhmän vaikutus tulevaisuuden johtopäätöksiin olla suuri.

Ääriainesten tehtävää helpottaa se, että valtavirran Kokoomus on aatteellisessa lamassa. Osasyy Kokoomuksen yleisenkin vauhdin loppumiseen on juuri tässä seikassa. Kataisen mukanaantuoma muutos kohti eurooppalaista keskustaoikeistolaisuutta on pysähtynyt ja Kokoomuksen politiikka typistynyt yksittäisiin veronalennusvaateisiin. Tätä taustaa vasten teoreettistakin pohjaa luovat libertaarit ovat vahvoilla. Ongelmaksi sen sijaan koituu, ettei heillä toistaiseksi ole uskottavaa johtajakandidaattia. Tämä on johtajakeskeisessä Kokoomuksessa suuri ongelma.

Sosialidemokraattien näkökulmasta kohti äärioikeistoa liukuva Kokoomus on kaksiteräinen miekka. Puhtaan puoluepoliittisesti ajateltuna liberalaisia oppeja noudattava Kokoomus ajautuisi mitä todennäköisimmin laskevan kannatuksen kierteeseen ja antaisi erityisesti SDP:lle tilaa puhutella koulutettuja, sosiaaliset arvot omaavia keskiluokan edustajia. Suomen etu taas ei köyhien lisääntymistä ongelmana pitävän, ay-liikettä ja työlainsäädäntöä vihaavan porukan nousu merkittäviin asemiin olisi millään tapaa.

Varmaa on vain se, että Kokoomuksessa tulee tapahtumaan mielenkiintoisia kehityskulkuja tulevina vuosina. Ideologinen keskustelu on alkanut jälleen kiinnostaa myös oikealla, ja toivon mukaan se puhaltaa uutta virtaa myös sinipunan kokoomuslaisiin kannattajiin.

Mainokset