Kotihoidontuen erinomainen uudistus

437px-Äiti_ja_lapsiKuten tiedettyä ja analysoitua, hallitus teki budjettiriihen yhteydessä merkittäviä päätöksiä rakennepoliittisen ohjelman muodossa. Erääksi julkisuudessa keskustelluimmaksi nousi nopeasti kotihoidontuen jakaminen molempien vanhempien kesken. Oppositiopuolueet perussuomalaiset ja Keskusta intoutuivat jopa välikysymykseen asiasta.

Itse olen sitä mieltä, että kotihoidontuen jakaminen puoliksi molemmille vanhemmille on parhaita poliittisia päätöksiä pitkään aikaan ja on itse asiassa eräs harvoista aidosti rakenteellisista uudistuksista joita kyseinen ohjelma pitää sisällään. Linjauksen vieminen käytäntöön lisää merkittävällä tavalla työmarkkinoiden tasa-arvoa naisten ja miesten välillä, muokkaa merkittävällä tavalla käsitystä vanhemmuudesta sekä pidentää erityisesti naisten työuria. Tällä tulee olemaan myös huomattavan myönteisiä taloudellisia seuraamuksia niin yksilöille kuin yhteiskunnalle.

Kotihoidontuen piirissä olevat henkilöt ovat tällä hetkellä lähes poikkeuksetta naisia. Naisten pitkät poissaolot työelämästä keskellä työuraa aiheuttavat urakehityksen pysähtymistä, osaamisen vanhentumista ja sitä kautta pysyvästi hitaampaa ansiokehitystä joka säteilee aina eläkkeisiin asti. Lisäksi nuorehko nainen, lapsilla tai ilman, suunnitelmilla perheellistyä tai ilman, näyttäytyy työnantajan näkökulmasta erittäin potentiaalisena riskinä: jos tuon tuosta palkkaan niin liekö heti pitkään poissa töistä perhevapaalla? Seuraus: nuoret miehet kirivät usein koulutetumpien nuorten naisten ohi pysyvämpiin työsuhteisiin, paremmille palkoille ja nopeampaan herrahissiin.

Tasajako tuottaa tilanteen, jossa toivon mukaan yhä useampi mies käyttää oman osuutensa tukiajasta mikäli perhe haluaa hoitaa omaa lastaan kotona. Tämä tasapainottaa paitsi vanhemmuutta ylipäänsä ja korjaa vikuuntunutta tilannetta jossa hoivavastuun katsotaan kuuluvan enemmän äidille, myös tervehdyttää työmarkkinoita. Riskit nuorten miesten ja naisten välillä tasaantuvat: on aina vain luonnollisempaa että molemmat vanhemmat kantavat vastuuta jos lasta ylipäänsä kotona hoidetaan. Yhteiskunta antaa tukimuodon uudistamisen kautta vahvan viestin tasa-arvoisen vanhemmuuden puolesta: myös isät ovat arvokkaita vanhempia.

On oletettavaa, että päivähoidon käyttö tulee lisääntymään ja sitä kautta kuntien kustannukset kasvavat. Kaikilla pitkää kotihoitoa suosivilla perheillä ei ole halua tai mahdollisuutta tilanteeseen jossa isä jäisi puoleksitoista vuodeksi hoitamaan lasta kotiin. Tämä lisää päivähoidon kysyntää kunnissa ja siten myös kuluja. Toisaalta tilanne myös lisää, pysyvästi, verotuloja. Jos lapset siirtyvät nykyistä aikaisemmin varhaiskasvatuksen palveluiden piiriin nousee pienten lasten vanhempien, erityisesti äitien, työllisyysaste (edellyttäen, että on olemassa työ johon palata tai jonka löytää), tulot kohoavat nopeammin koska poissaolot jäävät lyhyemmiksi ja siten myös verokertymä kasvaa. Tällä hetkellä pienten lasten äitien työllisyysaste on Suomessa matala ja sitä tulisi nostaa jo julkisen taloudenkin kannalta.

Myös myyttinen ”lapsen etu” on käsiteltävä tässä yhteydessä. Uudistuksen vastustajat vetoavat kotona tapahtuvan hoidon ylivoimaisuuteen varhaiskasvatukseen ja päiväkoteihin verrattuna. Heidän kannaltaan ikävää on kuitenkin se, ettei mitään tutkimuksellista näyttöä kotihoidon ylivoimaisuudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen verrattuna ole olemassakaan kun puhutaan yli 1-vuotiaista lapsista. Vertailun vuoksi, Tanskassa 90% ja Ruotsissa reilusti yli 70% lapsista on päivähoidossa 1-2 vuoden iässä. Suomessa vastaava luku on 41%. En usko, että kukaan voi väittää, että pohjoismaisissa naapurimaissa lapset voisivat erityisen pahoin verrattuna Suomeen, pikemminkin päinvastoin. Itse asiassa varhaiskasvatuksella on havaittu olevan erittäin myönteisiä vaikutuksia erityisesti heikoimmista asemista tuleviin lapsiin.

Uudistuksen myötäkään kukaan ei pakota viemään lastaan päivähoitoon eikä tuen aika tai taso edes lyhene, se vain jaetaan uudella tavalla. Ja ennen kuin menee huutamaan vanhempien ohjailusta ja perheiden valinnanvapauden rajoittamisesta on hyvä ymmärtää että koko kotihoidontuki on etuusmuotona kansainvälisesti hyvin harvinainen. Hyvin harvassa maassa erikseen tuetaan yhteiskunnan varoilla sitä, että parhaassa työiässä oleva väestönosa jää kotiin eikä osallistu työmarkkinoille. Toisin sanoen Suomen järjestelmä, muutetussakin muodossa, on perheille erittäin antelias.

On toki selvää, ettei tasajako tuessa ole yksin autuaaksitekevä ratkaisu. Edelleen tarvitaan samapalkkaisuuden eteen tehtävää työtä esimerkiksi palkkapolitiikassa, kustannusten tasaisempaa jakamista, myös alkupään perhevapaiden tasaisempaa jakautumista, parempia mahdollisuuksia osa-aikatyöhön siirtymiseen, joustavaa hoitorahaa ja niin edelleen. Mutta yksi, merkittävä pala loksahtaa kohdalleen tämän uudistuksen myötä ja siitä, sen logiikalla, on erittäin hyvä jatkaa.

Koska nykymuotoinen kotihoidontuki on ongelmallinen järjestelmä niin tasa-arvon kuin talouden kannalta, on erittäin hienoa että hallituksella on ollut rohkeutta ottaa voimakas linjaus asiaintilan korjaamisen puolesta. Sen sijaan erityisesti oppositiopuolue Keskusta saisi hävetä. Samaan aikaan kun puheenjohtaja Sipilä esiintyy Suomen talouden asiantuntijana hänen puolueensa pyrkii kaatamaan hallituksen asiaan joka lisäisi sekä työn tekemistä Suomessa että sukupuolten välistä tasa-arvoa. Uudistuksellisen imagon takaa vaikuttaakin nousevan ihan tavallinen, vanhanaikainen konservatiivikepulainen. Erityisesti nuorten naisten tulisikin aina muistaa, Keskusta on aina ollut ja näyttää aina tulevan olemaankin, sinun tasa-arvoisten mahdollisuuksiesi ykkösvihollinen.

Kuva: Wikimedia Commons

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Kotihoidontuen erinomainen uudistus

  1. Hyvin sä Esa kirjoitat!! Sait minutkin ajattelemaan asiaa toiselta kannalta. Jatka samaan malliin!

  2. Lue Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Pienen lapsen sosiaalisuus. Perehdy lapsen kongitiviiseen ja emotionaaliseen kehitykseen, lue lapsen psyykkisestä kehityksestä ja tutustu tutkimuksiin pienten lasten päivähoidosta ennenkuin tulet väittämättään jotain noin käsittämätöntä. Tai ihan vieraile lähipäiväkotisi pienten ryhmässä ja avaa silmäsi.

  3. Monissa työläisperheissä ei olla samaa mieltä, tämä päätös leikkaa perheen tuloja ja lapset kärsivät.

  4. Olen samaa mieltä kanssasi uudistuksesta! Harmistuin kuitenkin kirjoituksessa olleesta väitteestä, ettei mitään tutkimuksellista näyttöä “kotihoidon ylivoimaisuudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen verrattuna ole olemassakaan kun puhutaan yli 1-vuotiaista lapsista”. Lienee totta, että varhaiskasvatuksen voisi toteuttaa pienen lapsen ehdoilla ja laadukkaasti, mutta valitettavasti Suomessa tämä ei tällä hetkellä päiväkotimuotoisessa hoidossa läheskään aina toteudu. Tutkimukstuloksiakin löytyy siitä, että päivähoito suurine ryhmineen ja vaihtuvina hoitajineen ei ole yhtä laadukasta kuin kotihoito. Näitä tuloksia esittelee ansiokkaasti esimerkiksi Liisa Keltikangas-Järvinen esimerkiksi kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus (2012). Keltikangas-Järvinen esittelee myös mainiosti sitä, miten päivähoitoa pitäisi kehittää, jotta siitä saataisiin laadukkaampaa. Siihen meillä kuitenkin on vielä matkaa, ja tarvitaan monta poliittista päätöstä, ennen kuin päivähoito kykenee todellisessa elämässä kilpailemaan laadukkuudessa kotihoidon kanssa.

    Tutkimustuloksiin viitatessa olisi siis hienoa, että tuotaisiin erilaiset ja keskenään ristiriitaisetkin tulokset esiin. On tutkimustuloksia, jotka puoltavat kotihoitoa, ja nitä, jotka puoltavat varhaiskasvatusta, oleellista olisi etsiä tutkimustuloksista vastauksia, kuinka päivähoito pitäsi järjestää, jotta se kilpailisi laadukkuudessa kotihoidon kanssa.

  5. Linnanmäelle: Keltikangas-Järvisen työ on tuttu, kuten myös moni muu työ ja tutkimus tältä alalta. Sinä itse et ole perehtynyt kuin omaa ideologiaasi käsittelevään yhteen kirjaan. Ja: minun lapseni on ollut vuodesta eteenpäin päiväkodissa, saanut siellä erinomaiset valmiudet sekä viihtynyt hyvin. Ja se päiväkoti sijaitsi Helsingin Vuosaaressa, aivan tavallisessa lähiössä. Eli kehotan sinua perehtymään itse johonkin muuhun kuin omiin ennakkoluuloihisi.

    Noora J: Jep, Keltikangas-Järvinenkin painottaa, että pieni lapsi voi stressaantua päiväkodissa jos ryhmät ovat liian suuria tai muuten levottomia. Tämä on varmasti totta. Oleellista on kuitenkin huomata että tämä on eri asia kuin se, että päiväkoti olisi yleisesti huono paikka. Kyse on, kuten kirjoitat, nimenomaan laadusta.

    Lapset saavat kotona paitsi parhainta mahdollista, myös huonointa mahdollista hoivaa. Se riippuu perheestä. Juuri tästä syystä on niin tärkeää että varhaiskasvatuspalvelut ovat kaikkien ulottuvilla, niitä kannattaa käyttää jne. Se lisää lasten välistä tasa-arvoa. Siitä jos jostain tutkimus on täysin yksimielinen, että heikompiosaisista taustoista tulevat lapset hyötyvät päivähoidosta eniten.

    Sepolle tiedoksi: lapset eivät ”kärsi” päiväkodissa. Ja työläisperheen tulot paranevat kun äiditkin osallistuvat työelämään. Toki ymmärrän että tilanne on toinen jos työtä ei ole. Lasten tarhaan viemisessä ei ole mitään pahaa.

    Ja se, mikä vielä olisi hyvä muistaa on se, että kukaan ei pakota ketään viemään lastaan mihinkään. Edelleen voi rintaruokkia rippikouluun saakka jos siltä tuntuu. Se on sitten eri kuinka pitkään yhteiskunnan pitää moisesta maksaa. Nythän kestoa ei edes lyhennetä, 3 vuotta on edelleen käytössä ihan niinkuin ennenkin. Ainoa muutos on, että saadakseen koko pätkän on isänkin osallistuttava hoitoon. Minusta melko fair play, kun ottaa huomioon sen mitä tällä saavutetaan erityisesti tasa-arvon osalta. Vai haluavatko Seppo ja Linnanmäki sanoa, että isät töihin ja äidit kotiin? Ei kai sentään?

  6. Aika usein lapset tulevat ikäerolla 2v (+-3kk). Otetaan tilanne, jossa äiti on raskaana kotona hoitamassa edellistä/edellisiä lasta/lapsia ja jää uudelle äitiyslomakke kun nuorin on 2v 2kk. Isä on yksityisyrittäjä tai hänellä on suurempi palkka, jolloin vain äidin palkalla ei selvitä isän jäädessä kotiin, muttei perheen talous kestä myöskään aivan pelkällä isän palkalla. Lapsille on etsittävä nuorimmaisen ollessa noin 1v 11kk päivähoitopaikka, jotta äiti voi viimeisellä raskauskolmanneksella mennä töihin, koska ei ole enää oikeutettu kotihoidontukeen. Kun äiti parin kk jälkeen jää äitiylomalle, lapset ovat juuri tottuneet päiväkotiin, saaneet uusia ystäviä jne. ja heidät otetaan takaisin kotiin, sen sijaan, että he nämä 3 kuukauttakin olisivat voineet olla kotona tässä välissä. Työnantaja joutuu naiselle keksimään 3 kuukaudeksi sopivan projeksin, sijainen joutuu lomauktetuksi. Kenen etu tämä on? Perheen, lapsien? Työnantajan? Äidin sijaisen? Varmaan valtion sitten.

    Tilanteita on myös, jossa isä ei halua jäädä työstään kotiin. Sitten myös on tilanteita, joissa isä pitää koko hoitovapaan. Onko äiti pakotettu jäämään puoleksi ajasta hoitovapaalle äitiys- ja vanhempainvapaansa lisäksi? Toki aina voi hoitaa ilman tukia, onko siis jatkossa kotona lasten hoitaminen vain hyvätuloisten etu?

    Isompien lapsien on varmaan usein ihan hyvä olla päiväkodissa. Toki pian harmittaa, että ryhmät kasvavat todella suuriksi. Kuinka hyvä sitten on olla. Kuntien kulut kasvavat, kun perheet eivät hoida enää kotona lapsia pitkään. Kotona hoitaminenhan sen edullista on! Jos vertaa kuluja, joissa 2, 4 ja 6-vuotias ovat kotihoidossa tai päiväkodissa. Jokainen voi itse laskea.

    Lapsia on erilaisia, perheitä on erilaisia. Joissakin lapset ovat pienenä jo päiväkodissa, joillekin lapsille se ei sovi. Joissakin isät ovat kotona, joissakin äidit. Mikseivät perheet saa päättää itse?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s