Kiihkosuomalaiset voisivat keskittyä olennaiseen

Lontoon olympialaisissa saavutettiin vihdoin suomalaismenestystä, kun purjelautailija Tuuli Petäjä nappasi lajissaan hopeamitalin. Mitalijuhlia seurasi kuitenkin hämmentävä pikku-uutinen, jossa Suomalaisuuden liitto paheksui juhlintaa ”Suomen lipun epäkunnioittavasta käytöstä”. Huomautusta tervehdittiin, syystä, lähinnä huumorilla, mutta samaan aikaan voi hieman miettiä liiton yleisiä toimintatapoja ja kehitystä.

Suomalaisuuden liiton historia on merkillepantava ja sen aktiiveihin on kuulunut monia kansallisia merkkihenkilöitä. Nykyisin se on kuitenkin taantunut ahtaaksi ja yltiönationalistiseksi, kieliriitaa lietsovaksi häirikköjärjestöksi. Huomiota herättää myös liiton selkeä puoluepolitisoituminen perussuomalaisten suuntaan. Suomalaisuuden liiton hallituksessa istuu lukuisia perussuomalaisten keskeisiä toimijoita, puheenjohtajana europarlamentaarikko Sampo Terho. Huomionarvoinen on myös liiton suhde kansallismieliseen äärijärjestöön Suomen Sisuun. Järjestöillä on yhteistä historiaa ja huomattava määrä yhteisiä aktiiveja, kärjessään IKL:n henkiin herättäjä ja äärioikeistomarsseilta tutuksi tullut Teemu Lahtinen.

Kyseenalaiset taustat ja vaikuttajat ovat yksi asia. Toinen asia on järjestön agenda. Minun on vaikea ymmärtää liiton toiminnan keskittymistä ruotsin kielen vainoamiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. On vaikea nähdä millaista uhkaa suomen kielelle tai suomalaisuudelle nimenomaan ruotsi tai suomenruotsalaisuus edustavat. En näe, että ruotsin kielen asema olisi vaikuttanut haitallisella tavalla suomalaisen kansallisvaltion syntyyn tai sen tulevaisuuden kehitykseen.

Vaikken liiton kohderyhmään kuulukaan, uskaltaudun silti huutelemaan rannalta purjehdusohjeita. Se, mistä voisi olla huolissaan, liittyy pikemminkin kieleen ja katukuvaan leviäviin anglismeihin sekä suomen kielen rappeutumiseen vaikkapa yritysten tai valtion laitosten nimistössä. Suomenkielisen nimen omaavan ruoka-annoksen, baarin, yökerhon tai palvelualan yrityksen löytäminen voi olla vaikeaa. On boutiqueta, Giant Burgeria, Night Clubia, Bar Hemingwaysia, Hair Style Salonia ja vaikka mitä. Julkinen valta tekee yhtä lailla parhaansa tuhotakseen ymmärrettävää suomenkielistä sanastoa. Pohditaanpa vaikka Destiaa (entinen tieliikennelaitos), Itellaa (Suomen posti) tai Centria ammattikorkeakoulua (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu).

Toinen keskeinen kysymys koskee suomen kielen asemaa tieteen ja tutkimuksen tai korkeimman opetuksen kielenä. Tälläkin alueella tarkoituksensa mukaisesti toimiva ja aikansa tasalla oleva liitto voisi toimia. Suomenkielinen tieteellinen julkaisutuotanto jää tarpeettoman vähälle tutkijoiden keskittyessä kirjoittamaan kansainvälisiin julkaisuihin englanniksi. Tämä johtaa väistämättä elävän kielen taantumiseen sekä kielen kehittymisen hidastumiseen.

Mainokset

Canal+ häpäisee veteraaneja

Aamukahvi meinasi livahtaa väärään kurkkuun, kun bongasin Facebookista linkin Canal+:n mainosvideona esiteltyyn tuotokseen, jossa rintamalle lähtevät sotilaat aloittavat taistelunsa Karjala-turnauksesta edeten sitten myöhemmin MM-kotikisoihin. Laadukkaasti toteutettu mainos ja ideapalaverissa on varmasti innostuttu – tästähän tulee hauskaa. Voin kuitenkin kertoa ettei itähelsinkiläisessä kotikatsomossa naurattanut.

Minusta oivaltavaksi ja humoristiseksi tarkoitettu mainos on yksinkertaisesti mauton ja typerä. Syitä on kaksi.

Ensinnäkin Suomen sodissa kaatuneiden ihmisten omaisten ja jäljellä olevien rintamaveteraanien kohtaloiden rinnastaminen lätkäkisoihin on edellisten kunniaa loukkaavaa. Allekirjoittaneen äidin puoleinen isoisä kaatui talvisodassa Summan murtuessa. Hän lähti kotoaan jättäen taakseen vaimonsa, viisivuotiaan tyttärensä ja kymmenvuotiaan poikansa eikä nähnyt heitä enää koskaan. Näitä kohtaloita on keskuudessamme tänäkin päivänä kymmenin tuhansin. Rintamalle lähdön ja sen aiheuttaman kärsimyksen niin lähteneissä kuin kotiin jääneissä soisi olevan aineistoa, jota ei kovin kevyin perustein käytetä kaupallisiin tarkoituksiin.

Vaikka veteraanien perinnön vähintäänkin arveluttava käyttö jätettäisiin syrjään, on selkeän sotilaallisen kuvaston liittäminen urheiluun on muutenkin kyseenalaista. En näe, että positiiviseen kansallistunteeseen ja maajoukkueen kannattamiseen tarvitsisi yhdistää moista. Juhlimisen aihetta kun tässä maassa on vaikka miten. Henkisen Suomi-konepistoolin voisi jo jättää narikkaan, ainakin silloin kun puhutaan urheilusta. Ikäviä esimerkkejä siitä, kun näin ei tehdä ja homma karkaa käsistä on liiankin kanssa.