Unohduksia ja uudenvuodentervehdyksiä

Vuosi 2011 jää mieleen suurten henkilökohtaisten ja yhteiskunnallisten muutosten vuotena. Yhteiskunnallisina tapahtumina jäävät mieleen eduskuntavaalit ja perussuomalaisten  vaalivoitto, poliittisten voimasuhteiden toistaiseksi vakiintuneelta vaikuttava muutos sekä ulkomailta erityisesti arabimaailman vallankumoukset ja Utoyan tragedia.

Näistä jälkimmäiseen viitaten on hämmästyttävää, kuinka nopeasti tapahtumat painuvat unholaan. Breivikin eräänä innoittajana toiminut suomalaiskansanedustaja jatkaa toimintaansa muina miehinä ja uutisiin nousee muutaman kuukauden jälkeen enää hänen luopumisensa Facebookin käytöstä. Unohtamisen nopeus on pelottavaa. Milan Kundera kirjoitti jo vuosikymmeniä sitten, miten: ”Allenden murha häivytti nopeasti venäläisten Böömiin tunkeutumisen muiston, Bangladeshin verilöyly painoi alleen Allenden, Siinain erämaasota vaiensi Bangladeshin itkun, Kambodzan verenvuodatus uitti unholaan Siinain, ja niin edespäin, ja niin edespäin, aina kaikkien ja kaiken täydelliseen unohdukseen asti.” Tämä tahti ei ole hiljentynyt, päinvastoin. Kamerat poistuvat jo toisiin tragedioihin.

Kotimaan alkuvuotta leimaavat talouden epävarmat näkymät ja presidentinvaalit. Pääministeri Katainen antoi uudenvuodentervehdyksessään tuulahduksen Kokoomuksen piirissä käytävästä ajattelusta. Tuttua tavaraa kenelle tahansa poliittiseen jargoniin ammattinsa puolesta tutustuneelle, mutta yhteen seikkaan kannattaa kiinnittää huomiota. Kataisen maailmassa työttömyys on edelleen työvoiman tarjonta-, ei kysyntäongelma.

Suomessa on edelleen 166 000 ihmistä ilman työtä. Siksi on erittäin tärkeää mitä kautta työttömyyttä lähestytään. Onko vika kannusteissa vaiko kenties siinä, ettei työpaikkoja kenties ole tarjolla, vaikka työhaluisia ihmisiä on? Mikäli katsotaan, että ongelma on työpaikkojen määrässä, ei tarjontapainotteinen politiikka tuota tuloksia, vaan toimenpiteitä tulisi suunnata erityisesti työvoiman kysyntään, toisin sanoen julkisiin investointeihin, yritystoiminnan elvyttämiseen, kansalaisten ostovoiman turvaamiseen jne.

Kataisen puheenvuoro pohjustaa myös leikkauskeskustelua. Laajat leikkaukset tai tavallisten kansalaisten ostovoimaa leikkaavat veronkorotukset soveltuvat huonosti taantumalääkkeeksi. Resepti, jossa myös verrattain terveet taloudet kuten Suomi aloittavat kireän säästökuurin tilanteessa, jossa kokonaiskysyntä alkaa supistua koko Euroopassa on takuuresepti syvempään taantumaan. Mikäli työttömyys päästetään tarpeettomasti omilla toimilla pahenemaan, tulee lasku myöhemmin huomattavasti kalliimmaksi. Viime laman virheitä ei tule tällä kertaa toistaa. Mahdolliset lisäsäästöt tulee suunnata siten, ettei eriarvoisuus niiden ansiosta kasva tai työllisyys heikkene.

Hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittiin talouden tasapainottamisesta sekä varsin kattavasti myös niistä linjoista, joilla tilanteeseen puututaan elleivät sovitut toimenpiteet riitä. Vaikka pääkirjoitustoimittajat ahdistelevat nyt sosialidemokraatteja ja sysivät luopumaan vaalilupauksista mm. arvonlisäveron ja eläkeiän kohdalla, voitaisiin kuitenkin tarkastella myös sellaisia vaihtoehtoja, jotka olisivat vähemmän ikäviä niin ikääntyvien työntekijöiden kuin pienituloistenkin kohdalla eikä niillä olisi minkäänlaista merkittävää kysyntää vähentävää vaikutusta. Helsingin Sanomien päivän pääuutisartikkeli kertoo missä olisi paitsi mahdollisuus, myös velvollisuus osallistua entistä enemmän yhteisen taakan kantoon.

Kuvalähde.

Mainokset

Vihan veljet vastuuta paossa

Kolumni Uutispäivä Demarissa 8.8.2011.

Norjan jarkyttava terrori-isku jaa mieleen pitkaksi aikaa. Suomessakin koettujen  joukkomurhien vuoksi teko ei niinkaan kauhistuttanut siksi, etta se tapahtui  varakkaassa ja verrattain vakaassa lansimaassa, vaan siksi, etta se oli mita  suurimmassa maarin poliittinen, tapahtui nousevan uusfasismin motivoimana ja  kohdistui kilpailevaan poliittiseen ideologiaan ja sen nuoriin kannattajiin.

Maahanmuuttokriitikoiden reaktio tapahtuneeseen oli odotettu. Tapausta  selitettiin pois “yksittaistapauksena” eika yhteyksia omaan vastaavaan  ajatteluun haluttu nahda, vaan turvauduttiin jo entuudestaan tuttuun  saivarteluun. Hommaforumin Mestarina palvoma Jussi Halla-aho katsoi, ettei  hanella ole mitaan vastuuta siita kuka hanen kirjoituksiaan lukee, sitaatteja  oli sitapaitsi vahan ja nekin irrallisia ja ettei han ole kiihottanut ketaan  murhatekoihin.

Halla-aho on luonnollisesti oikeassa siina, etta hirmuteot  tehnyt henkilo on henkisesti hairiintynyt ja ettei ketaan hanen siteeraamaansa  ajattelijaa voida pitaa syyllisena murhiin. Vihan viesteilla on kuitenkin  kuulijansa. Halla-aho kumppaneineen on viljellyt vuosia erittain kovaa ja  taitavaa retoriikkaa muslimeja, vasemmistoa ja liberaaleja arvoja kannattavia  ihmisia kohtaan. Tama viesti putoaa hedelmalliseen maahan. Niita luki Anders  Breivik ja sai niista voimaa tehda tekonsa.

Breivik valitsi kohteensa  nimenomaan sosialidemokraateista, koska katsoi heidan vievan Norjaa kohti  monikulttuurista yhteiskuntaa. Olisiko tahan paattelyyn tuonut omalta osaltaan  tukea kansanedustaja Halla-ahon blogissaan julkaisema nakemys, jonka mukaan  vasemmisto haalii maahanmuuttajia pysyakseen vallassa? Halla-ahon kynasta ovat  myos luonnehdinnat pohjoismaisista sosialidemokraateista “alhaisina  matelijoina”. Inhimillisyyden ja ihmisarvon kiistaminen on yksi klassisimpia  keinoja oikeuttaa vakivalta.

Kyse on lopulta siita, etta Halla-aho ja  hengenheimolaiset ovat onnistumassa. He ovat kylvaneet vihan siemenen, joka on  lopulta alkanut itaa. Ja se itaa arvaamattomin seurauksin. Tata sananvapauttaan  he voivat toki kayttaa jatkossakin, mutta nyt on aika sen hiljaisen enemmiston,  joka ei usko Eurabia-salaliittoteorioihin, osoittaa vastarintansa vihan  viljelijoille.

Mikael Jungnerin vaatimusta Jussi Halla-ahon aseman  tarkastelusta voi olla hankala toteuttaa kaytannossa, mutta se toimi hyvana  herattajana. Timo Soinin kysymys siita mita Halla-aho on tehnyt valintapaivansa  ja taman paivan valilla sellaista, joka oikeuttaisi potkut valiokunnan  johtajuudesta on hyva. Siksi pitaakin miettia, miksi muun muassa  sosialidemokraatit kannattivat aariaineksia edustavaa Halla-ahoa valiokunnan  johtoon jo ensimmaisessa vaiheessa? Miksi vihaideologian  nousua on hyssytelty,  miksi sita levittavia tahoja ei ole vaadittu vastuuseen? Ongelma ei, taaskaan,  ole pahojen pahuus, vaan hyvien hiljaisuus.