Puoluekokous – aftermath

SDP:n 43. puoluekokous on ohi ja uudet johtajat valittu tulevalle kaksivuotiskaudelle. Toivoa sopii, että onnistumisia tapahtuu siten, ettei seuraavassa kokouksessa eduskuntavaalien alla tarvitse henkilövalintoihin palata, vaan että tämä kokoonpano jatkaa yli seuraavienkin vaalien.

Erityisesti puheenjohtajiston valinta kirvoitti mediassa paljon keskustelua, pääkirjoituksista Matti Apuseen. Merkittävintä, kuten kokousedustaja Pilvi Torstikin toteaa, oli kuitenkin kokoussalin vallan kasvu suhteessa piiriryhmien vetäjiin. Tämä näkyi ennen muuta siinä, että kokous päätyi suoraan avoimeen vaaliin myös varapuheenjohtajista. Päivien mittaan kävi ilmiselväksi, että saliedustajat haluavat nimenomaan korostaa omasta mielestään pätevän puheenjohtajiston valintaa. Aluekorttia käytettiin vain vähän. Kiurun ja Lindtmanin valinta oli selviö, mutta Eero Vainion nousu johtoon kertoi juuri tästä ilmiöstä. Tätä vain korosti selkeä ero ja äänivyöry verrattuna jälkimmäisiin ehdokkaisiin.

Se, mikä nyt on kuitenkin lopulta huomattava on se, että puoluekokous ei osoittanut uudistumishalukkuuttaan ensimmäistä kertaa. Hämeenlinnassa neljä vuotta sitten kokous valitsi nuoren Jutta Urpilaisen ja uudet politiikan tekijät, mm. Maria Guzenina-Richardsonin ja Ilkka Kantolan, johtajiksi. Kaksi vuotta sitten Joensuussa puoluesihteerin valinta osui Mikael Jungneriin – myös erittäin ennakkoluuloton valinta. Nyt puoluehallitus täyttyi kolmenkymmenen kieppeillä olevista miehistä. Toisin sanoen uudistustahto on ollut jatkuvasti olemassa.

Tätä taustaa vasten viimeistään tämän puoluejohdon on lopetettava muiden selän takana piileskely sekä ”jäykän kentän” syyttäminen siitä, etteivät monet projektit etene. Kokous on huutanut jo kolme kertaa putkeen haluaan uudistua ja siitä merkkinä ovat olleet erittäin ennakkoluulottomat valinnat. Siten kenttäväkeä ei voida vaikeuksista tai uudistumishalun puutteesta syyttää. Tällä hetkellä näyttää lupaavalta, ettei niin tulla tekemäänkään. Ideat ja avaukset on jalkautettava fyysisesti entistä paremmin – ja samalla kehittää niitä alhaalta käsin.

Erityisen positiivista kokouksessa oli henki. SDP:n henkisessä tilassa on tapahtunut eduskuntavaalien jälkeen selkeä muutos. Viimeiset viisi vuotta on kulunut korostuneesti heikohkon itseluottamuksen ja omien ongelmien riipimisessä. Nyt henki oli täysin toinen. Näyttämisen halu ja itsetunto olivat läsnä kaikessa toiminnassa. Kun muutama vuosi sitten pohdittiin lähinnä sitä mikä kaikki omassa toiminnassa on epäonnistunutta, on nyt suunta selkeästi kohti tulevaisuuteen tähyämistä -rakentavaa kritiikkiä kuitenkaan unohtamatta. Hyvää tekee myös sellaisten nuorten ja muutenkin uusien toimijoiden nousu mukaan toiminnan keskiöön, joille Lipposen ajan aikaiset ja jälkeiset henkiset sisällissodat ovat vieraita. Historia tulee tuntea, sitä ymmärtää ja kunnioittaa sekä vanhoista virheistä oppia, mutta sen vangiksi ei tule jäädä.

***

Jos kohta henkilövalinnat ja niistä jälkeenpäin käyty keskustelu on ollut rohkaisevaa, samaa laatusanaa ei voi käyttää kokouksen poliittisen sisällön käsittelystä. Kolmepäiväiseen kokoukseen oli valmisteltu kaksi laajaa asiakirjaa demokratiasta ja eurooppapolitiikasta, sekä lisäksi osastot ja jäsenet olivat toimittaneet käsittelyyn yli 200 aloitetta. Perinteistä valiokuntatyöskentelyä ei ollut, ja kokouksen järjestäjät selkeästi aliarvioivat salissa käytävän keskustelun määrän. Tämä on yllättävää, sillä kuten todettua, SDP:n puoluekokous on aina ollut paikka, jossa käydään tasokasta, laajaa ja syvää keskustelua.

On erittäin valitettavaa, mikäli kokous taantuisi pelkäksi hengennostatustilaisuudeksi. Laadittu koreografia viittasi liiaksi tähän suuntaan, koska asioiden käsittely katkaistiin monesti joko sellaisten keskusteluiden tieltä, jotka tärkeydestään huolimatta eivät koskeneet päätösasioita, tai sitten hehkutuksiin liittyen sinällään hienoihin henkilövalintoihin. Lopputuloksena maakunnista tulleiden kuljetukset painoivat päälle ja tärkeitä päätöksiä nuijittiin pöytään vajaalla porukalla kunnes kokous päätettiin keskeyttää ja siirtää merkittävä osa aloitteista puoluevaltuuston käsittelyyn. Tämä on erittäin valitettavaa, ja estää käytännössä sääntöjenmukaisen päätöksenteon, luvatuista neuvoa-antavista äänestyksistä huolimatta.

Riskinä on, että kyseisestä katastrofista tehdään väärät johtopäätökset, toisin sanoen halutaan pienentää kokousta tai sitten pidentää aikaväliä. Eli palata vanhaan. Tätä ei kuitenkaan tulisi tehdä. Väite siitä, että 500n edustajan kokous ei voi käydä perehtynyttä sisältökeskustelua, mutta 350n hengen kokous voi, on typerä. Missä menee tarkka raja milloin keskustelu ei ole järkevää? Riippunee keskustelijoista, ja valiokuntien määrästä. Toisaalta taas kokousvälin pidentäminen rikkoisi idean siitä, että kokoukset järjestetään vaalien alla, joka toinen eduskunta- ja joka toinen kunnallisvaalien alla. Tarkoituksena oli, että tärkeät vaalien peruslinjaukset voitaisiin näin käsitellä isolla porukalla. Näin ei ole toistaiseksi tehty, mutta näin voitaisiin tehdä.

Eräs vaihtoehto olisi kehittää kokousta edelleen siten, että ensimmäinen päivä käytettäisiin täysin lähetekeskusteluun nimenomaan politiikasta. Osa voisi olla yleistä linjakeskustelua, osa taas avoimissa valiokunnissa käytävää pohdintaa kokousasiakirjoista ja aloitteista. Toinen päivä puolestaan käytettäisiin yksin sisällöistä päättämiseen, nykyisen mallin pohjalta salissa debatoiden, joskin paremmin pohjustettuna. Henkilövalinnat siirrettäisiin listalla viimeiseksi, seikka, joka paitsi a) pitäisi edustajat salissa, myös b) pakottaisi johtoon pyrkivät aktiiviseen salikeskusteluun sisällöistä ja c) painottaisi sitä, että pääosassa ovat asiat, eivät henkilöt.

***

Ennen kokouksen keskeyttämistä myös useista asioista ehdittiin päättää. Aloitteiden ja julkilausumien yhteydessä SDP linjasi mm. translain uudistamisen tarpeesta, opintotuen kehittämisestä siten, että ensisijainen merkitys on toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavien vanhempien tulorajojen poistamisella, nuorisotakuuohjelmasta joka kuntaan, päivähoitomaksujen muuttamisesta todelliseen käyttöön perustuvaksi ennen täydellistä maksuttomuutta, kiinteistöveron ulottamisesta kaivosten maapohjaan ja niin edelleen. Ohjelmatyötä edistetään tulevalla puoluekokouskaudella merkittävästi niin periaatteiden kuin ennen kaikkea talouspoliittisen ohjelman muodossa.

Keskusteluissa esiin nousi ennen kaikkea talouden, työn ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemat. Näiltä osin perusviesti on vahvistunut ja kirkastunut -ja vahvistaa myös luonnollista yhteyttä palkansaajaliikkeeseen. Omat puheenvuoroni koskivat ennen kaikkea luottamuksen merkitystä yhteiskuntapolitiikasta, palkkapolitiikan merkitystä talouspolitiikassa sekä perhepolitiikkaa. Otin myös kantaa molempia sukupolvia koskevan kansalaispalveluksen selvittämisen tarpeesta.  Translakikysymys ja paperittomien pakolaisten oikeuksien vahvistamistavoitteet asemoivat SDP:n myös selkeästi liberaaliin arvoasemaan suomalaisessa puoluekentässä. Näissä puitteissa on hyvä mennä eteenpäin.

Advertisement

Puoluekokous – day 2

Eilinen päivä ja ilta jäävät ikuisesti mieleen. Vaikka itse olen aina karsastanut henkilövalintojen korostumista puoluekokouksissa, oli eilisen puheenjohtajistovalinnan jännitys ja tuloksen varmistumista seurannut nuorten edustajien riemu, spontaani laulu ja rieha jotain mikä ei unohdu koskaan.

SDP astui kertaheitolla uuden sukupolven johtamaksi. Se, mikä on kuitenkin huomattava, on se, että henkilöt ovat nuoresta iästään huolimatta poliittisesti varsin kokeneita. Kiuru ja Lindtman ovat pitkäaikaisia opiskelija- ja nuorisoliiton aktiiveja, useamman kauden kaupunginvaltuutettuja ja kansanedustajia. Eero Vainio puolestaan on osallistunut jo kaksiin eduskuntavaaleihin, ja toimii Lahden kaupunginvaltuustossa sekä paikallisen ympäristölautakunnan puheenjohtajana.

Myös näkyvien pj-valintojen takana tapahtui paljon. Puoluehallitus uudistui laajalti, ja myös se on merkittävin osin noin kolmekymppisten hallussa. Nuoria miehiä, kauan kaivattuja, on ph:ssa kahden varapuheenjohtajan lisäksi kolme kappaletta. Kokemusta tuovat kuitenkin mm. kansanedustaja, entinen MEP Riitta Myller. kansanedustaja Anneli Kiljunen sekä entinen vpj ja ministeri Maria Guzenina-Richardson.

Ilta oli hieno, hauska ja aidosti vapautunut, jopa optimistinen. Tällä hengellä voidaan mennä pitkälle. Suomen suurimmaksi puolueeksi asti.

Henkilövalintojen lisäksi salissa käytiin erityisesti EU-poliittista keskustelua eurooppaohjelman käsittelyn myötä. Ohjelmaluonnos on hengeltään jopa federalistinen, ja siinä otetaan kantaa myös EKP:n toimintaan. EKP:n asema ja mahdollisuudet toimia lienevät asioita, joista tullaan keskustelemaan tulevaisuudessa enemmänkin, talouspolitiikkaa suunniteltaessa. Puoluekokous päätti eilen uuden talouspoliittisen ohjelman valmistelusta, jonka yhteydessä nämä uudet avaukset tulevat perusteellisemmin käsiteltäviksi.

Ruotsin esimerkkiä seuraten sosialidemokraattien tulevan nousun edellytys on uskottava kasvupolitiikka. Onnistunut ohjelmatyö nimenomaan talous- ja elinkeinopolitiikassa sekä työelämäkysymyksissä murtaisi Kokoomuksen ylivallan taloutta koskevien kysymysten osaajana ihmisten mielissä. Viime vuosina Kokoomus on imagomittauksissa noussut kansalaisten silmissä uskottavimmaksi puolueeksi, kun pohditaan työllisyyden edistämistä. Tämä on haastettava – asiat edellä.

Kolmas päivä on jälleen politiikan. Aloitteet, ohjelmat ja julkilausumat hyväksytään tänään, jonka vuoksi päivä on painoarvoltaan tulevaisuutta ajatellen jopa henkilövalintapäivää tärkeämpi.

Valintojen äärellä

Toista päivää mennään. Reijo Paananen valittiin juuri tuoreeksi puoluesihteeriksi. Hänen valintaansa seurasi väistyvän puoluesihteerin, Mikael Jungnerin, loistava jäähyväispuheenvuoro. Toinen päivä ja henkilövalinnat ovatkin tarjonneet upeaa retorista ilotulitusta.

Suosikkina kisaan lähtee asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru. Krista otti esittelypuheenvuoronsa varman päälle, korostaen omia vahvuuksiaan. Yllätysehdokas, Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne taas nosti esiin ennen kaikkea elinkeinopolitiikan ja työn merkityksen. Ay-kentän luottamusmiestasoa taas tuo esiin varmasti esiintynyt kansanedustaja Jukka Kärnä.

Ilkka Kantola pyrkii kolmannelle kaudelleen varapuheenjohtajana. Hänen ansionsa ovat kiistattomat. Ilkan vahvuudet ovat olleet SDP:ssä vajaakäytössä. Hän olisi kiehtova arvokeskustelija, jonka syvällisiä puheenvuoroja toivoisi kuulevan enemmän erityisesti vakavammissa keskusteluohjelmissa. Naisliiton ehdokas, Tuula Peltonen, puolestaan toi esiin erityisopettajan taustaansa ja, laulun lahjan saaneena esitti myös uudelleensanoittamansa kappaleen.

Parhaat puheenvuorot kuitenkin tarjosivat kisan nuorimmat ehdokkaat. Antti Lindtman on kasvamassa suuriin saappaisiin. Lavakarismaa, sanottavaa, ja uutena tuttavuutena herkkyyttä, joka nousi esiin esittelypuheenvuorossa. Eero Vainio puolestaan räjäytti pankin osoittamalla miten nuori ihminen kasvaa yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi ja miten SDP voisi jälleen nousta suureksi puolueeksi, yhtä suureksi kuin mitä on sosialidemokratian suosio aatteena, niin Suomessa kuin muualla.

Kohta valitaan. Pieleen ei voi mennä.

Puoluekokous – day1

Eilen alkoi SDP:n 43. puoluekokous. 500 edustajaa, käsittelyssä laajat Eurooppa- ja demokratiaohjelmat, yli 200 aloitetta sekä tukku henkilövalintoja, tärkeimpänä puoluesihteerin ja varapuheenjohtajien vaalit. Varsinaisen kokouksen lomassa kokoontuivat eri valiokunnat, joista itse osallistuin Helsingin piirin edustajana päätösesitysvaliokunnan toimintaan. Käsittelimme eilen illalla ja tänään aamulla aloitteisiin tehdyt muutosesitykset ja pyrimme etsimään kompromissiesityksiä.

Eilisen kokouspäivän tärkeimpiin huomioihin liittyi paitsi puoluekokousväen selkeä nuorentuminen, myös palkansaajaliikkeen teemojen ja toimijoiden suuri näkyvyys paitsi ehdokasasettelussa puolueen tehtäviin, myös keskustelussa. Yleiskeskustelu, puheenjohtajan tilannekatsaus mukaanlukien, käsitteli korostuneesti taloutta ja talouspolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa ja  palveluita sekä työelämän kehittämistä. SDP:n ruisleipää. Myös perhepolitiikkaan liittyvät asiat nousivat hyvin esille.

Paljon puhuttiin myös hallitustyöstä. Paljoon oltiin tyytyväisiä, mutta paljon nähtiin myös kehitettävää. Tärkeänä pidettiin erityisesti tuloeroja kaventavaa veropolitiikkaa sekä työmarkkinapolitiikan sopimuskulttuurin vahvistumista ensin raami- ja sittemmin työurasopimuksen myötä. Myös vakuusratkaisusta puhuttiin. Sitä pidettiin hyvänä esimerkkinä siitä, miten myös ylikansallisessa politiikassa voidaan vaikuttaa mikäli tahtoa on.

SONK esitti puheenjohtajansa Sarita Niemen johdolla erittäin painokkaita ja tärkeitä näkemyksiä translain uudistamisen tarpeesta. Samasta puhui myös Tampereen Sanna Marin. Kyseessä on keskeinen äänestys, joka odottaa todennäköisesti huomisaamuna. Äänestys odottanee myös terveyspolitiikkaan liittyvistä aloitteista, maanpuolustuksen kehittämisestä ja verotuksesta.

Itse puhuin yleiskeskustelussa luottamuksen merkityksestä yhteiskuntapolitiikassa sekä luottamuksen vahvistamisen merkityksestä mikäli populistien nousuun halutaan tehokkaasti vastata, palkkavetoisesta talouskasvusta sekä päivähoidon merkityksestä työmarkkinatasa-arvon kannalta. Toivoin, että puolue pitää vahvasti esillä samapalkkaisuustavoitetta, alojen sukupuolisen segregaation vähentämistä sekä perhevapaiden tasajakoa. Pitkittynyt työstä poissaolo erityisesti nuorten naisten on ilmiö, joka on nostettava esiin.

Parempaan puolueeseen

SDP:n puoluekokous, joka järjestetään tulevan viikon torstaista lauantaihin, tekee merkittäviä päätöksiä. Käsittelyssä ovat laajat Eurooppa– ja demokratiaohjelmat, julkilausumat sekä yli kaksisataa aloitetta, jotka käsittelevät laajalti ajankohtaisia poliittisia teemoja. Samalla keskustelua riittänee erityisesti lähestyvistä kunnallisvaaleista, poliittisesta tilanteesta sekä puolueen kehittämisestä.

SDP:n säännöt eivät ole käsittelyssä tässä kokouksessa, vaikka aiheeseen liittyviä aloitteita onkin tehty. Onkin todennäköistä, että seuraava sääntöremontti toteutuu kahden vuoden päästä järjestettävässä puoluekokouksessa. Koska sääntöjä ja toimintatapoja on kuitenkin aiheellista valmistella huolella, tulee jo nyt aloittaa keskustelu muutosten suunnasta.

Itse näen, että mikäli puolue haluaa menestyä tulevaisuudessa, on sen kyettävä ennen kaikkea valtaistamaan ja voimauttamaan jäseniään nykyistä selvästi paremmin. Miksi ihmiset liittyvät puolueeseen? Vastaus on: vaikuttaakseen. Siten ainoa tapa saada ihmisiä motivoituneesti mukaan on avata heille vaikuttamisen kanavia. Muuten lupaus jää lunastamatta.

Osallistumisen helpottaminen, puhutteleva identiteetti, hyvä ja tarttuva viesti ja meininki ovat tärkeitä. Mutta aktiiveille niitä ei synny ilman sisältöä sekä todellista ja aitoa merkityksellisyyden tunnetta. Siksi kaiken ”pöhinän” takaa on löydettävä syvä arvotarina ja ohjelma, johon kaikki muu toiminta pohjaa ja johon se aina palaa.

Itse lähtisin kehittämään puoluetyötä muutamilla alla olevan kaltaisilla askelilla.

Poliittisen kulttuurin kehittäminen

Se, miten asioita tehdään on usein yhtä tärkeää kuin se mitä tehdään. Siksi kaikilla toiminnan tasoilla tulisi sopia -ja myös noudattaa- selkeitä toimintaperiaatteita. Minusta tähän ”huoneentauluun” voisivat kuulua:

• älyllinen rehellisyys
• avoimuus erilaisille mielipiteille
• demokratian kunnioittaminen ja edistäminen
• sitoutuminen oman toiminnan jatkuvaan kehittämiseen

Demokraattisessa yhteiskunnassa politiikan tehtävä on sovitella vastakkaisia näkemyksiä, arvoja ja luoda kompromisseja yhteisen hyvän toteuttamiseksi. Tätä tehtävää on uskallettava puolustaa myös julkisuudessa. Epäluottamusta politiikkaan, poliittiseen järjestelmään ja sen toimijoihin on korjattava puolustamalla demokraattista järjestelmää populismia ja lyhytnäköisyyttä vastaan.

SDP:n tulee sitoutua rehelliseen poliittiseen keskusteluun, rakentavuuteen ja avoimeen mielipiteenvaihtoon. Omat esitykset tulee perustella paitsi faktoilla, myös arvolähtöisesti. Puolueen tulee sitoutua toisia kunnioittavan ja rakentavan keskusteluilmapiirin luomiseen poliittisessa keskustelussa sekä edustamaan omaa linjaansa riippumatta siitä ollaanko  hallituksessa vai oppositiossa. Näkemyksiä voi toki aina vaihtaa, mutta muutos on perusteltava.

Yhteistyöhön kansalaisliikkeiden kanssa

Sosialidemokraattien voima on noussut laajasta kansanliikkeestä, johon on kuulunut paitsi puoluepoliittinen toiminta, myös osuustoiminta, kulttuuri, sosiaali-, terveys-, ja raittiusjärjestöt, urheilu ja liikunta, ja luonnollisesti ammattiyhdistysliike. Paljolti näiden voimien yhteistyönä on syntynyt nykymuotoinen suomalainen hyvinvointivaltio.

Monessa suhteessa puoluepolitiikan irtoaminen kansalaistoiminnasta on ollut seurausta poliittisesta menestyksestä. Monet työväenliikkeen omaehtoiset toiminnot on valtiollistettu. Tämä on kuitenkin siirtänyt puoluetta kansanliikkeestä valtionhoitoon erikoistuneeksi elimeksi ja yhteys ihmisiin on vähentynyt ja hapertunut. Ruohonjuuritason liikkeisiin, uudemmista liikkeistä puhumattakaan, on ollut vaikea löytää toimivaa yhteyttä.

Jotta sosialidemokratia voi säilyä laajana muutosvoimana yhteiskunnassa, on sen uudelleen avauduttava osaksi kansalaisyhteiskuntaa. SDP:n tulee toimia  läheisessä ja avoimessa vuorovaikutuksessa muun kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä tarjottava järjestöille, verkostoille ja niiden aktiiveille toimiva kanava omien tavoitteidensa edistämiseen puoluetoiminnan ja poliittisen vaikuttamisen kautta.

Yhteistyö voi tapahtua puolueen ja järjestöjen välisenä vuorovaikutuksena sekä sen kautta, että puolueen toimintaan osallistuu muitakin kuin sen jäseniä sekä, ennen kaikkea, sen kautta että sosialidemokraattisen puolueen jäsenet osallistuvat muiden järjestöjen, verkostojen ja liikkeiden toimintaan.

Yhteiskunnallisen osaamisen vahvistaminen

Poliittisen puolueen jäsenten valtaistaminen tarkoittaa uudistuksia, joilla jäsenille annetaan entistä enemmän valtaa puolueessa. Vaikuttavan ja tehokkaan vallankäytön tueksi on luotava kanavat, joiden kautta jäsenet saavat tarvittavia valmiuksia ja edellytyksiä osallistua täysimääräisesti poliittiseen toimintaan. Siksi SDP:n on luotava, yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa, korkeatasoinen ja päämäärätietoinen poliittinen koulutusjärjestelmä. Sosialidemokraattisen poliittisen koulutuksen tavoitteena on ennen kaikkea antaa eväitä ja mahdollisuuksia oman poliittisen ajattelun kehittämiseen, kriittiseen medialukutaitoon sekä auttaa hahmottamaan monipuolista todellisuutta ja julkisuutta sosialidemokraattisesta arvopohjasta käsin, ei valmiiden totuuksien toitottaminen.

Koulutusta tulisi tarjota kaikille kiinnostuneille jäsenille. Se voisi jakaantua uusien jäsenten perusopintokokonaisuuksiin, jatko-opintoihin erilaisissa politiikan sisällöissä, vaali- ja järjestökoulutuksiin sekä syventäviin, vaativiin yhteiskunnallisiin opintoihin. Resurssien tarkoituksenmukaisen käytön varmistamiseksi puolueen tarjoaman, tai sen yhteistyössä järjestämän koulutuksen tulee keskittyä nimenomaan arvolähtöisiin kysymyksiin.

Jäsenten näkemykset poliittisen valmistelun pohjaksi

SDP:n tulisi entistä paremmin hyödyntää jäsentensä näkemyksiä ja laajaa tietämystä poliittisen valmistelun pohjana. Toisin sanoen joukkoistaa, antaa valtaa niille ihmisille, jotka ovat liittyneet motivaationaan vaikuttaa. Jäsenille on suunnattava säännöllisiä kyselyitä ja tiedusteluita heidän mielipiteidensä selvittämiseksi, sekä rakennettava ympäristöjä, jossa voidaan yhdessä työstää ja jakaa tietoa. Viestinnän on oltava jatkuvasti kaksisuuntaista. Tämä toiminta tukee paitsi poliittista suunnittelua, myös tutkimuksellisia tarpeita ja osallisuuden kasvattamista.

Verkkopohjaiset ratkaisut tarjoavat kustannustehokkaita välineitä tällaiseen työhön. Erilaisilla kyselyillä ja tiedusteluilla voitaisiin selvittää jäsenten toiveita esim. SDP:n vaalien kärkiteemoiksi. Tätä kautta voidaan vahvistaa jäsenten mahdollisuuksia päättää puolueen keskeisistä linjauksista myös puoluekokouskausien välillä. Jo olemassa olevaa puolueosastojen jatkuvaa aloiteoikeutta on kannustettava käyttämään aktiivisesti myös tässä yhteydessä.

Ohjelmatyön tulee rakentua suunnitelmallisesti ja tarjota mahdollisuudet osallistumiseen eri vaiheissa. Prosessi voi jakaantua kolmeen vaiheeseen, jossa alkuun laaditaan keskusteluasiakirja avoimine kysymyksineen ja perusteluineen, tämän pohjalta saadaan jäsenkunnalta evästys ohjelmaluonnoksen laadintaan, joka vuorostaan keskustelutetaan, sekä valmistella noilta pohjin valmis esitys demokraattisesti valittujen puolue-elinten päätöksiä varten.

Linjakysymyksiä jäsenten päätettäväksi

Keskeisimmistä linjakysymyksistä ratkaisut tekee puoluekokous. Kokousten välillä korkeinta valtaa käyttää puoluevaltuusto. Näiden lisäksi on lisättävä jäsenille suunnattuja linjaäänestyksiä. Tämänkaltaisiin äänestyksiin voidaan valmistella taustoitettuja vaihtoehtoja, joiden pohjalta järjestää tilaisuuksia, luentoja tai yhteistyötahojen kanssa erilaisia aineistoja kuten kirjallisuutta. Jäsenet voivat äänestää puolueen kannasta valmisteltujen vaihtoehtojen pohjalta.

Puolueen tuottaman tiedon ja tausta-aineistojen on oltava entistä vapaammin jäsenten käytössä. Tämän suuntaan on jo otettu hyviä askelia. Tämä on tärkeää, jotta  jäsenillä olisi mahdollisuus osallistua täysimääräisesti informoituna poliittisiin keskusteluihin omissa vaikuttamispiireissään.

Yhdessä politikan tekoon

SDP:n työryhmät ovat puoluehallituksen itselleen nimittämiä apuelimiä, joille voidaan delegoida poliittisten tavoitteiden valmisteluvastuita. Työryhmien kokoonpanosta päättää puoluehallitus. Nykymuodossaan ryhmätyössä on paljon hyvää, mutta paljon osaamista jää myös käyttämättä. Siksi ennen ryhmien nimittämistä on järjestettävä jäsenille mahdollisuus avoimeen hakuun ryhmien jäseneksi. Tämä toisi piileviä kykyjä ja tietoa entistä paremmin myös esiin.

Erityisesti niille ryhmille, joilla on yhtymäkohtia paikallispoliittisiin teemoihin kuten hyvinvointipalveluihin, voitaisiin luoda alueellisia verkostoja. Myös tätä työtä on jo käynnistelty, ja sitä tulee jatkaa. Näihin verkostoihin tulee kytkeä  paikalliset kunnalliset luottamushenkilöt sekä aiheesta innostuneet jäsenet. Samalla verkostot voisivat toimia alueellisina poliittisina ajatuspajoina ja vertaisryhminä luottamustoimissa oleville.

Uusia vaikuttamiskanavia kuntapolitiikkaan

Kuntauudistuksen yhteydessä SDP:n valtuusto- ja lautakuntaryhmien on vahvistettava jäsen- ja kansalaisyhteyksiään. Keskeiset valtuustossa käsiteltävät asiat tulee tuoda paikallisten jäsenten keskusteltavaksi ja linjattavaksi vaikkapa yhdistyksen kokoukseen tai muuhun avoimeen tilaisuuteen. SDP:n lautakuntaryhmät tulisi velvoittaa järjestämään säännöllisiä kuulemistilaisuuksia paikallisille puolueen jäsenille sekä muille kansalaisille, jotka haluavat vaikuttaa lautakuntien käsittelemiin asioihin sekä nostaa uusia asioita esille.

Puolueen tarjoamien digitaaliset viestintä-, ryhmätyö- ja kyselypalveluiden tulee olla myös paikallistoimijoiden käytössä heidän omia projektejaan silmällä pitäen. Tässäkin suhteessa ollaan jo hyvällä alulla. Kuntatasolla on kyettävä luomaan paikallisiin olosuhteisiin soveltuvia ”kuntaklinikoita”, joissa pyritään suoraan ja neuvottelevaan vuorovaikutukseen kansalaisten kanssa paikallisten asioiden läpikäyntiä varten.

Jäsenäänestysten käyttö

SDP:n jäsenillä on oltava suora oikeus ottaa kantaa puolueen puheenjohtajaan ja pääministeriehdokkaaseen neuvoa-antavalla jäsenäänestyksellä. Kannanottomahdollisuus näihin keskeisimpiin johtotehtäviin siirtää huomattavan määrän valtaa rivijäsenille sekä luo merkittävän kannustimen puoluejäsenyyteen. Liity SDP:hen – valitse pääministeri.

Jäsenäänestystä tulee käyttää harkiten. Eräs vaihtoehto voisi olla, että äänestys järjestetään, jos jokin ehdokas saa taakseen esimerkiksi kolme piiriä, tai sovittavan määrän puolueen äänioikeutettujen jäsenten allekirjoituksia.

Kansalaiset mukaan ehdokasvalintoihin

Politiikan lähemmäksi tavallisia ihmisiä tuomisessa voisi kokeilla myös uudenlaisia menetelmiä tuoda ehdokkaita tutuksi. Eräs vaihtoehto olisi avata nyt jäsenille varattua vaalien ehdokasasettelua myös kansalaisille. Osa SDP:n kunnallisvaaliehdokkaista voitaisiin esimerkiksi valita alueellisten kansanäänestysten avulla. Tällaisessa mallissa puolue asettaa tietyltä alueelta tietyn määrän ehdokkaita ja avaa alueen asukkaille mahdollisuuden valita puolueen kyseiseltä alueelta asettama ehdokas.

Tässä yhteydessä on huomioitava, että SDP:n nykyinen tapa valita ehdokkaansa on muihin puolueisiin nähden suorastaan yltiödemokraattinen. Helsingissä sata ehdokasta valittiin jäsenäänestyksellä, toisin kuin vaikka vihreissä tai Kokoomuksessa, jossa pikku piiri suhmuroi mieleisensä listan. Tässä kohdassa voitaisiin kuitenkin ottaa vielä yksi loikka eteenpäin, varsinkin kun jäsenten painoarvoa omien johtajien valinnassa korostettaisiin entisestään jäsenäänestysoikeudella.

Ylin valta

Artikkeli julkaistu SDP:n jäsenlehti Aimossa 3/2012,  5.5.2012.

Puoluekokous ja sen 500 edustajaa ovat SDP:n korkein päättävä elin, jonka linjausten varaan SDP rakentaa koko politiikkansa. Puoluekokous päättää myös henkilövalinnoista, toisin sanoen valitsee ne henkilöt, joiden vastuulle puolueen johtaminen annetaan kokousten väliseksi ajaksi.

SDP valmistautuu jälleen puoluekokoukseensa, joka järjestetään 24.-26.5. 2012 Helsingissä. Miten politiikan sisältöjä tänä vuonna valmistellaan?

Olen itse osallistunut kolmeen puoluekokoukseen, niin puheoikeutetun seuraajan, puoluekokousedustajan kuin toimitsijan ominaisuudessa. Olenkin saanut läheltä nähdä miten merkittävä puoluekokouksen linjaava rooli on, erityisesti sosialidemokraattisessa puolueessa.

Eväät reppuun

Puoluekokoukseen valmistautumiseen liittyy niin asiasisällön valmistelu kuin edustajien valinta. Kokoukselle esitettävien linjausten valmistelu käynnistyy usein yli vuotta ennen itse kokousta. Paitsi, että puolueosastot ja jäsenet voivat olla aloitteellisia, toisin sanoen toimittaa omia aloitteitaan ja ideoitaan puoluekokouksen käsittelyyn, valmistelee puolueen työryhmäorganisaatio johdon tai edellisen kokouksen linjausten perusteella ne ohjelmalliset painopisteet, joiden pohjalta valmistellaan esitykset kokoukselle. Käsittelyyn toimitettavat ohjelmat määrittävät SDP:n politiikan kyseisillä ohjelma-alueilla ja ne sitovat puoluejohtoa.

Puoluekokousedustajien valinnalla on merkitystä. Edustajien valinta vaalilla takaa jokaisen jäsenen mahdollisuuden vaikuttaa siihen, mitkä mielipiteet ja näkemykset etenevät kokouksessa. Tämän vuoksi tämän valinnan demokraattisuuteen ja aitoon edustuksellisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Siksi ideaalitilanteessa kaikilla alueilla järjestettäisiin vaali –  joko piirin laajuinen tai pienemmissä yksiköissä – ja että puoluekokousedustajiksi pyrkivät esittelisivät omia näkemyksiään ja tavoitteitaan hyvissä ajoin muille jäsenille.

Tärkeä osa valmistautumista on aloitevastausten sekä ohjelmien huolellinen läpikäynti piirien puoluekokousedustajaryhmissä. Vaikka suurin osa kysymyksistä ei olekaan luonteeltaan alueellisia, vaan ideologisia tai moraalisia ja siten alueellinen näkökulma ei niissä nouse ratkaisevaksi, avaa keskustelu usein taustoja ja näkökulmia, joita ei ilman ryhmäkeskustelua kyettäisi saavuttamaan.  Lisäksi monet edustajat hakevat evästystä omaan toimintaansa paikallisista puolueosastoista; tapa, jonka soisi leviävän mahdollisimman laajalle. Osastotason toiminta tarjoaa vahvan taustan päätöksentekoon ja kytkee suuremman joukon jäseniä ja aktiiveja mukaan demokraattiseen toimintaan.

Hyvää käytäntöä edustavat myös puoluejohtoon pyrkivien ehdokkaiden haastattelut puoluekokousedustajaryhmissä tai, mikä parhainta, kaikille jäsenille suunnatuissa tilaisuuksissa. Kaikki tämä työ toimii hyvänä pohjustuksena sille, että tärkeitä päätöksiä kyetään tekemään informoituina ja perehtyneinä.

Hornankattila

”SDP:ssä puoluekokouksen rooli on erityinen.”

Puheensorinaa, puuttuvia papereita, hermostuneita toimitsijoita ja ehdokkaita, tuttujen tapaamisia ja naurunremakoita. Näitä kaikkia on puoluekokouksen ensimmäisen päivän aamu. Puolueen johtohahmoja ei juuri näy, heistä moni valmistelee vielä puheenvuoroaan. Ensikertalaiset, erityisesti nuoret edustajat, hakeutuvat usein toistensa seuraan.

Vaikka kokous on periaatteessa toiminnaltaan samankaltainen kuin lähes kaikki kokoukset, on tunnelma omanlaisensa. SDP:ssä puoluekokouksen rooli on erityinen. Se ei ole Keskustan puoluekokouksen kaltainen kansanjuhla, jossa edustajien roolina on lähinnä taputtaminen. Eikä se ole Kokoomuksen puoluekokouksen kaltainen tunnelman nostattaja, jolle ei tärkeitä päätöksiä sallita. Sosialidemokraattinen puoluekokous on vakavan päätöksenteon paikka, johon valmistaudutaan huolella ja jota poliittiset päätöksentekijät kunnioittavat.

Silmiinpistävää on edustajien moninainen tausta. Toisin kuin vihreiden kokoontumisissa, jossa kaikki paikalle tulleet ovat kuin yhdestä muotista, sattumalta kaikki samalla tavalla vaihtoehtoisia, kohtaavat SDP:n puoluekokouksessa veteraanivaikuttaja, telakkatyöntekijä, leipuri, yhteiskuntatieteiden tohtori, opiskelijapoliitikko ja perhepäivähoitaja. Paikalla on pitkän päivätyön kunnallispolitiikassa tehneitä, työpaikkojensa pääluottamusmiehiä, nuoria äitejä ja poliittisia uraohjuksia. Yhdistävänä tekijänä on arvomaailma ja halu toimia, olla osana yritystä vaikuttaa yhteiskunnan suuntaan.

Eniten kokouksen alla kynsiään pureskelevat johtopaikoille ehdolla olevien vaalipäälliköt ja keskeiset tukiryhmäläiset. Vaikka henkilökeskustelun aika onkin vasta myöhemmin, on varmistettava oman ehdokkaan puolesta puhuvien edustajien olemassaolo. Akateemisesta taustasta ponnistavan ehdokkaan vaalipäällikkö etsii ehdokkaansa tueksi teollisuuspaikkakunnan ay-vaikuttajaa. Nuoren miesehdokkaan olisi hyvä löytää kansanedustaja sanomaan hyvä sana. Hän toivoo, että tämän arvovalta auttaisi puoluekokousedustajia tuntemaan luottamusta uuteen kasvoon. Ja niin edelleen.

Kuhina rauhoittuu ja ihmiset löytävät paikkansa. Kokous avataan ja sääntömääräisten asioiden jälkeen puolueen puheenjohtaja nousee puhujanpönttöön pitämään poliittisen tilannekatsauksen. Kaikki tietävät, että tämän päivän poliittinen puheenaihe nousee tästä keskustelusta. Tilannekatsaus käynnistää yleiskeskustelun, jossa edustajat saavat vapaasti ottaa kantaa joko katsaukseen tai nostaa esille omasta mielestään olennaisia kysymyksiä.

”SDP:n puoluekokouksessa kohtaavat veteraanivaikuttaja, telakkatyöntekijä, leipuri, yhteiskuntatieteiden tohtori, opiskelijapoliitikko ja perhepäivähoitaja.”

Tilannekatsauksesta käytävä keskustelu vie usein huomattavan suuren osana ajasta, mutta sen merkitys politiikan tarkkailijan kannalta on suuri. Media tavoittaa vain osan ilmiöistä. Paraskaan sosiologinen analyysi ei kykene havainnoimaan kaikkea ihmisten toimintaan ja käyttäytymiseen vaikuttavaa. Sen sijaan puoluekokouksen puheenvuoroista voi aistia ja kuulla sen todellisuuden, jota politiikassa toimivat kohtaavat arjessaan.

Jälkiviisaana on helppo todeta, että perussuomalaisten nousu olisi ollut aistittavissa, mikäli olisimme olleet herkempiä omien ihmistemme tunnoille. Moni puhui poliittisen toiminnan vaikeutumisesta ja kiristyvistä asenteista jo vuosia ennen kuin gallupit kertoivat karua kieltä. Varoitus kuultiin myös luottamuksen pettämisestä, katkeroituneista kansalaisista, jotka kokivat jääneensä paitsi yhteisen menestyksen hedelmistä. Ja paljon puhuttiin perusturvan jälkeenjääneisyydestä ja tuloerojen kasvusta jo ennen kuin OECD:n tutkimustulokset nostivat aiheen pääkirjoituksiin.

”Puoluekokouksen puheenvuoroista voi aistia ja kuulla sen todellisuuden, jota politiikassa toimivat kohtaavat arjessaan. ”

Mikä muuttuu?

SDP:n puoluekokouksella on erityisen suuri merkitys politiikan linjaajana. Linjaukset rakentuvat aloitevastauksissa sekä ohjelmissa. Kun puolue sitten valmistelee vaalitavoitteitaan tai hallitusohjelmatavoitteitaan, pohjana toimivat juuri nämä päätökset.

Toimiessani SDP:n poliittisen osaston päällikkönä vuosina 2009-2011 tein itse tätä työtä. Hallitusohjelmaneuvotteluita varten valmistellut esitykset pohjasivat takavuosien puoluekokouspäätöksiin sekä oppositiokauden aikana tehtyyn vaihtoehtotyöhön.

Puoluekokouspäätösten pohjalta rakentuivat tavoitteet pääomatuloveron korotuksesta ja muuttamisesta progressiiviseksi. Puoluekokouspäätöksistä ovat kotoisin vaatimukset paremmasta perusturvasta, jotka vietiin osittain toteen vuoden 2012 alusta. Puoluekokouksen linjaukset ovat taustalla sosialidemokraattisessa kuntalinjassa, terveydenhuollon kehittämisessä sekä koulutuspolitiikassa. Vuoden 2010 puoluekokous hyväksyi mm. tärkeän avauksen peruskoulun rahoituksen kehittämisessä, joka sisältyy, kiitos tämän työn, nyt myös Kataisen hallituksen ohjelmaan.

Päivähoitomaksujen kohtuullistamisen kautta edetään kohti maksutonta päivähoitoa. Tämä tavoite on läsnä myös tämän kokouksen asialistalla, jossa tavoite vahvistetaan. Kyseinen muutos ajettiin läpi vuoden 2008 puoluekokouksessa. Asian takana olleet olivat aikaansa edellä. Vasta sittemmin on voitu havaita varhaiskasvatuksen valtaisa merkitys eriarvoisuuden vähentäjänä erityisesti maahanmuuttajaperheiden kohdalla. Tästä syystä, sekä työllisyyden ja lapsiperheiden toimeentulon parantamiseksi, kaikki kannustinloukut varhaiskasvatuksen osalta tulee poistaa.

Kaiken kaikkiaan kokouksen linjauksilla on valtaisa merkitys konkreettiseen yhteiskuntapolitiikkaan. Tätä erityisyyttä tulee vaalia. Samalla on myös muistettava tästä seuraava vastuu. Puoluekokous ei ole paikka, jossa tavoitellaan hinnalla millä hyvänsä henkilökohtaisia voittoja tai kostetaan kaunoja. Se on arvokas vaikuttamisen paikka, jota on kunnioitettava. Joskus parhaat lopputulokset ovat kompromisseja. Onkin muistettava, että yhtä tärkeää kuin tavoitteen saattaminen puolueen päätökseksi on käydä aiheesta sitouttavaa keskustelua. Vain tätä kautta muutos voi olla todellinen ja syvä, muuttua todeksi paitsi papereissa, myös ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

”Kaiken kaikkiaan kokouksen linjauksilla on valtaisa merkitys konkreettiseen yhteiskuntapolitiikkaan.”

Aftermath

Puoluekokouksessa tehtävät valinnat saavat mediassa korostuneen roolin. Valinnat ovatkin suomalaisessa henkilökeskeisessä vaalijärjestelmässä tärkeitä. Tärkeämpää on kuitenkin se, että jokainen valittu johtaja toteuttaa yhdessä sovittua ja päätettyä poliittista linjaa. Juuri tämän linjan rakentaminen, kirkastaminen ja sisäistäminen on puoluekokouksen tärkein tehtävä.

Poliittinen työ ei pääty puoluekokouksiin, vaan se alkaa niistä. Tavoitteiden luominen ja niiden jättäminen valittujen edustajien työksi ei riitä, vaan niistä on puhuttava omissa lähipiireissä, työpaikoilla, harrastuksissa ja oppilaitoksissa. Tällä tavalla toimii aito kansanliike.

Sillä: tärkeintä on liike.

Väistyvä puoluesihteeri Mikael Jungner puhui siitä miten ”aito kuiskaus kantaa”. Tässä on paljon perää. Lopulta mielenkiintoista ei ole se, miksi joku julkisuuden henkilö kannattaa puoluetta x tai y, vaan miksi minun läheinen ystäväni, työtoverini tai naapurini on innostunut politiikasta ja kannattaa sosialidemokraatteja. Tätä työtä ei kukaan muu tee – se on meidän jokaisen tehtävä itse.

Ehdolla puoluekokousedustajaksi 2 – näkemyksiäni aloitevastauksiin

SDP:n puoluekokous lähestyy ja nyt julki ovat tulleet puoluehallituksen esitykset vastauksiksi puoluekokoukselle esitettyihin aloitteisiin. Aloitteita kokoukselle on jätetty kaikkiaan 220, ja ne käsittelevät yhteiskuntapolitiikan ja järjestötoiminnan koko kirjoa. Puoluekokousäänestyksen ollessa edelleen kesken, lienee mahdollisten äänestäjien kannalta oleellista kertoa, miten suhtautuisin aloitevastauksiin ja mitä pyrkisin niille tekemään, mikäli minut edustajaksi valitaan.

Puoluekokouksen aloitekirja on pedagoginen dokumentti, koska puoluehallitus antaa aloitteisiin paitsi vastauksen, myös lausunnon, jossa vastausta perustellaan. Vastaukset ovat lähes aina erittäin tasokkaita ja taustoittavat käsiteltyjä aiheita. Näin tälläkin kertaa. Puoluekokous ei kuitenkaan puutu lausuntojen sisältöön, vaan vaikuttaa päätöksiin. Siksi huomio kannattaa, vaikuttamismielessä, suunnata nimenomaan päätösesityksiin koska niitä on mahdollisuus kokouksessa muuttaa.

Suurin osa aloitevastauksista on erittäin perusteltuja, eivätkä vaadi muutoksia. Erityisen myönteisesti on suhtauduttava mm. kiinteistöveron kehittämislinjauksiin, joissa puoluehallitus esittää veron ulottamista myös kaivosten maapohjaan, kotiopetuksen luvanvaraisuuteen sekä harmaan talouden torjunnan vahvaan tahtotilaan. Arvopaperilainsäädännön uudistamisen kannalta päätösesitys, jonka mukaan veronkierron mahdollisuudet kitketään, antaa selkeää suuntaa jatkotyölle. Myös sopimusshoppailuun kiinnitetään tärkeää huomiota. Paperittomien maahanmuuttajien asema nousee esiin hyvässä kulmassa, tavoite päivähoidon maksuttomuudesta vahvistetaan, ja tasokkaisiin EU-poliittisiin aloitteisiin mm. parlamentin aseman vahvistamisesta ja vahvasta komissiosta yhdytään. Varovaisia avauksia löytyy myös valtion otteen vahvistamiseen liittyen kuntien toimintaan – tärkeä signaali tasa-arvosta kiinnostuneille.

Joissain kohdissa lausunnot ja päätösesitykset eivät  sitovuudessaan vastaa toisiaan. Tällaiset aloitteet koskevat mm. kulutuksen funktionaalista rahoitusta, jossa lausunto suhtautuu varsin myönteisesti EKP:n mandaatin muuttamiseen, mutta päätösesitys ei viittaa asian edistämiseen. Tätä keskustelua olisi tärkeää pyrkiä edistämään yhteiskunnassa laajalti, joka olisi syytä myös vastauksessa todeta jos, ja kun, ajatusta pidetään periaatteessa oikeansuuntaisena. Jotkut valitut keinot eivät taas vastaa parhaalla tavalla tarkoitustaan. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa SDP esitti lapsilisien etuoikeuttamista toimeentulotuessa, ja siksi perustellusti aloitteeseen annettu vastaus vahvistaa tätä linjaa. Asia on tärkeä ja kohde oikea, mutta etuoikeutus sellaisenaan ongelmallinen tapa toteuttaa tavoite köyhimpien lapsiperheiden toimeentulon parantamisesta. Tilanteessa, jossa lapsia on paljon, etuoikeutus syö tehokkaasti taloudellisen järjen työn vastaanottamisesta. Olisikin pohdittava parempia tapoja toteuttaa sama tavoite.

Korjattavaakin löytyy. Poliittisista sisältöaloitteista vanhempainvapaan jakamisesityksiin otetaan turhan varovainen kanta. Isien ”kannustaminen” ja ”rohkaiseminen” ei valitettavasti riitä, ja miten puolue sitä tekisikään? Lainsäädäntöä tulisi kehittää kiintiöityjen vapaiden suuntaan ja tämä tavoite tulisi ilmaista. Tarkkoihin kuukausimääriin tuskin on aihetta sitoutua, mutta suunnan tulisi olla selvä. Selkeä tahtotila puuttuu myös kotihoidontuen kehittämistä koskevan aloitteen vastauksesta. SDP:n tulisi ottaa selkeä kanta, jossa tasa-arvo- ja työllisyyssyistä painotetaan laadukkaan  päivähoidon merkitystä lastenhoidon pääjärjestelynä. Yksityisen hoidon Kela-korvauksiin ei edelleenkään löydy yksiselitteistä vastausta. Samaten translain muuttamista koskeva aloitevastaus on vesitetty mitäänsanomattomaksi ja se tulee muuttaa toteamaan selkeästi, että SDP tiedostaa ongelman ja toimii sen korjaamiseksi.

Eniten tekemistä on kuitenkin järjestötoiminta-aloitteiden vastauksissa. Vastausten taso ja laajuus ovat muihin aloitteisiin verrattuna kehno ja myös päätösesitykset heikkotasoisia. Kansalaispaneelin perustamista koskeva vastaus on suoraan virheellinen, koska aloitteen kuvaamaa toimintaa ei ole tällä hetkellä olemassa. Vaihtoehdottomuusretoriikan kritiikkiä koskeva aloite on ymmärretty väärin ja tasa-arvoista puoluerahoitusta koskeva vastaus jää puolitiehen. Vastaus Nuorsosialidemokraattien aloitteeseen palkansaajatoiminnan vahvistamisesta antaa turhan ruusuisen kuvan nykytilanteesta, ja on myös vaikea ymmärtää miksi SDP ei voisi ottaa omaan käyttöönsä esimerkiksi opasta epäasiallisen käyttäytymisen tunnistamisesta ja kitkemisestä, joka olisi ollut vastaus SONKin aloitteeseen seksuaaliseen häirintään entistä vahvemmaksi puuttumiseksi. Tällaisia oppaita on jo nyt käytössä mm. useissa liitoissa.

Säännöt eivät ole kokouksessa auki, jonka vuoksi useat aloitteet jäsenäänestyksistä tai puoluekokouskauden muuttamisesta eivät tässä kokouksessa etene. Samoihin aiheisiin tultaneen kuitenkin palaamaan jälleen seuraavassa kokouksessa.

Ehdolla puoluekokousedustajaksi

Helsingin sosialidemokraattisessa piirissä käydään paraikaa jäsenäänestystä SDP:n puoluekokousehdokkaista. Äänestys käydään verkossa ja postitse. Itse olen mukana vaalissa numerolla 106.

Miksi pyrin puoluekokousedustajaksi? Omaan monipuolista kokemusta SDP:n toiminnasta monilta tasoilta, ja olen itse henkilökohtaisesti kokenut miten tärkeää roolia puoluekokous näyttelee sosialidemokraattien politiikan määrittelyssä. Toimiessani SDP:n poliittisen osaston päällikkönä vuosina 2010-2011 näin miten tarkoin puoluekokouksen linjauksia noudatettiin mm. vaalitavoitteiden valmistelussa sekä myöhemmin hallitusneuvotteluissa. Lukuisat hallitusohjelman kirjaukset tulevat suoraan vuoden 2010 puoluekokouksen päätöksistä. Tämän vuoksi kokous on poliittisesti erittäin tärkeä ja loistava paikka aidosti vaikuttaa.

Pidän erittäin tärkeänä puoluekokousedustajien valitsemista vaaleilla. Jokaisella jäsenyysvelvoitteensa hoitaneella SDP:n jäsenellä tulee olla oikeus hakea luottamusta ja osallistua vaaliin. Tämä on jäsendemokratiaa parhaimmillaan. Puoluekokouksen koon kasvattaminen vuoden 2008 kokouksen, johon osallistuin silloin Varsinais-Suomen piiristä valittuna edustajana,  päätöksellä, toi vaikuttamismahdollisuudet lähemmäksi myös pienten yhdistysten edustajia. Onkin varmistuttava siitä, että kokouksen koko on riittävän suuri, jotta myös alueellinen edustavuus toteutuu.

Puoluekokousedustajuus on siis ensiarvoisen tärkeä ja merkityksellinen tehtävä. Oleellista jäsendemokratian paremman toteutumisen kannalta on kuitenkin myös se, mitä kantoja valittavat edustajat edustavat. Kun edustajia valitaan ennen kuin mm. erilaisten puolueen johtotehtävien ehdokasasettelu on valmis tai aloitteet lausuntoineen jäsenten saatavilla, joutuvat äänestäjät arvuuttelemaan ehdokkaiden kantoja. Tämä on ongelma. Onkin edustajaehdokkaiden itsensä varassa mitä he haluavat potentiaalisille äänestäjilleen mielipiteistään kertoa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tarjota tietoa omista ajatuksistani.

Itse haluaisin keskustella kokouksessa ennen kaikkea puolueen sisällöllisen linjan kirkastamisen ja syventämisen tarpeesta sekä tämän työn välttämättömyydestä osana järjestöllistä uudistamista. SDP:n ongelmana on epäselvä identiteetti ja hajanaiselta vaikuttava poliittinen linja. Monet hyvät tavoitteet – ja saavutuksetkin- eivät ihmisten, tai edes kaikkien aktiivien, mielissä yhdisty yhtenäiseen käsitykseen siitä, mitä suomalainen sosialidemokratia itse asiassa arvopohjaisesti tavoittelee. Tämän vuoksi ne näyttäytyvät hajanaisina huitaisuina sinne tänne, ilman luotettavaa, innostavaa ja yhdistävää visiota. Tässä visiossa on oltava kyse syvästi määritellyistä arvoista. Olen käsitellyt asiaa laajemmin osana omaa analyysiani presidentinvaalien ensimmäisestä kierroksesta.

Iskusanoina käytetyt TYÖ ja OIKEUDENMUKAISUUS ovat oikeita ja hyviä ja niiden pohjalta on hyvä jatkaa kohti kunnallisvaaleja. Ne tarvitsevat kuitenkin perusteellisemman taustansa. Millaisesta oikeudenmukaisuudesta puhumme? Oikeudenmukaisuuden määritelmä, jos mikä, on poliittisen kamppailun kohde. Tämä työ on edelleen kesken. Käsitekokoelmaa tulisi myös täydentää vapaudella ja osallisuudella, yleisellä ihmisten vaikutusvallalla suhteessa omaan elämäänsä ja yhteiskuntaan. Tämä vaatii kuitenkin huolellista periaatteellista työtä, joka toivon mukaan käynnistetään tulevan puoluekokouksen jälkeen siten, että SDP voi käydä vuoden 2015 eduskuntavaaleihin laajalla yhteiskuntapoliittisella ohjelmalla, joka sisältää paitsi koherentin yhteiskunta-analyysin, myös  johdonmukaiset toimenpiteet.

On lukuisia syitä olla ylpeä siitä työstä, mitä SDP on tässä hallituksessa jo nyt tehnyt. Erityishuomion ansaitsevat raamisopimus, TEM:in tärkeät työelämän kehittämisryhmät, joiden toimin parannetaan merkittävästi erityisesti pätkätyöntekijöiden asemaa, nuorten yhteiskuntatakuun luominen, perusturvan merkittävä parannus, harmaan talouden vastaisten toimien lisäys jne. Kaikki nämä muutamassa kuukaudessa. Poliittisen tahdon ja osaamisen näytöistä komeimpia on myös Kreikan kanssa saavutettu vakuusratkaisu. Tämän piti olla ennen vaaleja täysi mahdottomuus joka sysää Suomen EU:n sivuraiteille. Nyt nähdään, että tuokin puhe oli pelkkää pelottelua.

Kehitettävääkin kuitenkin löytyy. Hallitusohjelman tärkeimpiin tavoitteisiin lukeutuvat kuntauudistus sekä koulutuspoliittiset uudistukset. Kuntauudistus on välttämättömyys SDP:n syystä ensiarvoisen tärkeänä pitämien kuntapalveluiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Tähän tarvitaan lisää poliittista rohkeutta – ja vältettävä poukkoilu ja peruuttelu. Samaten hallitusohjelman koulutuspoliittiset kirjaukset ovat luonteeltaan erittäin tärkeitä. Niitä on lähdettävä viemään rohkeammin toteen, ohjelman mukaisesti. Peruskoulun rahoitusmalli on näistä keskeisin, sen vieminen läpi, SDP:n esittämässä ja hallituksen yhteisesti hyväksymässä muodossa, varmistaa suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuuden ja laadun myös tulevaisuudessa.

Älyllinen rehellisyys on SDP:lle välttämätöntä. Minkäänlainen helppo tai halpa populismi ei sovi SDP:lle. SDP elää kansalaisten sitä kohtaan kokemasta luottamuksesta. Tätä luottamusta ei tule myydä helppojen pikavoittojen toiveessa. Olen täysin vakuuttunut, että kaivattu iskevä retoriikka, selkeä viesti ja kansanomaisuus voidaan yhdistää järkipuheeseen sekä pohdittuun, faktoihin ja arvoihin perustuvaan ajatustyöhön. Itse asiassa jälkimmäinen on edellisen edellytys. Tulevaisuudessa tärkeämpää kuin yksittäisiin asioihin oletetun selkeyden vuoksi niittautuminen on tavoitetila ja sen saavuttaminen. SDP:n tavoitteena tulee olla esimerkiksi tasaisempi tulonjako. Se, miten siihen päästään, on toissijainen kysymys. Välineistä ei tule tehdä periaatekysymystä.

Kokouksen asialistalle kuuluvat luonnollisesti myös henkilövalinnat. Puolueen puheenjohtaja ei saa vastaehdokasta, eikä moista tarvitse. Sen sijaan puoluesihteeri ja puoluevaltuuston puheenjohtaja vaihtuvat, kuten myös varapuheenjohtajisto vähintään osin, mahdollisesti kokonaan.

Puoluesihteerikisaan ei ole tässä vaiheessa ilmoittautunut ehdokkaita. Itse olen valmis kannattamaan ehdokasta, joka nostaa keskiöön puolueen sisällöllisen valmistelun vahvistamisen sekä näkee tämän työn merkityksellisyyden järjestön vahvistamisen, toimintatapojen kehittämisen ja monipuolistamisen sekä viestinnän iskevyyden parantamisessa. Innostusta ja tarttuvaa viestiä sekä meininkiä ei synny ilman selkeää ja tarttuvaa käsitystä siitä yhteisestä hyvästä, jota yhdessä edistämme. Kun sokkeli on vahva ja valmis, kantaa se vaikka millaisia rakenteita ja siipiä. En näe tarkoituksenmukaiseksi rajata kansanedustajana toimivia henkilöitä ulos kisasta, kyse on siitä miten toimenkuvansa rakentaa.

Kolmen varapuheenjohtajan joukossa on vaihtamisen varaa. Ennen kannanottoa nimiin olisi kuitenkin tärkeää, että keskustelua käytäisiin siitä mitä varapuheenjohtajilta odotetaan. Tällä hetkellä tilanne on vähintään epäselvä. Itse lähtisin kehittämään varapuheenjohtajistoa mallilla, jossa ensimmäisen varapuheenjohtajan tehtävä olisi ennen kaikkea varautua toimimaan puoluejohtajana tilanteessa, jossa varsinainen puheenjohtaja on estynyt. Tämä korostaa poliittisen kokemuksen tarvetta. Kaksi muuta varapuheenjohtajan tehtävää varaisin sosialidemokraattiselle ammattiliittopuheenjohtajalle sekä europarlamentaarikolle. Tätä kautta korostuisi SDP:n erityissuhde ammatilliseen työväenliikkeeseen sekä kansainvälinen/eurooppalainen ulottuvuus.

Edellä esittämäni malli ei ole ajankohtainen vielä tässä kokouksessa, mutta samalla kun pohditaan ylipäätään puolue-elinten tulevaisuutta, tulisi sitä miettiä. Kuitenkin osana laajempaa järjestöllistä uudistumista huomattavasti tärkeämpää kuin se, millaisia viralliset elimet ovat on se, miten puolueen rivijäsenten vaikuttamismahdollisuuksia lisätään. Vain tätä kautta jäsenkehitystä voidaan parantaa ja luoda innostusta sekä halua liittyä jäseneksi. Ihmiset liittyvät SDP:hen vaikuttaakseen yhteiskuntaan yhdessä samanlaisen arvopohjan omaavien ihmisten kanssa. Tähän heille on luotava toimivat mahdollisuudet. Kannatankin erilaisten jäsenäänestysten, kyselyiden jne. lisäämistä puolueen toiminnassa.

Lopuksi alla esitän muutamia lyhyitä kantoja erilaisiin kysymyksiin, jotka todennäköisesti nousevat tavalla tai toisella keskusteluun kokouksessa:

• Tulevien vuosien talouspolitiikka: Hallitusohjelmassa on linjattu selkeästi talouspolitiikan yleiset linjat. Valtionvarainministeripuolueen on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että mahdolliset säästöt kohdennetaan siten, että ne haittaavat mahdollisimman vähän kotimaista kysyntää ja työllisyyttä. On ylläpidettävä mahdollisuuksia myös elvytyspolitiikkaan. Typerintä, mitä tässä tilanteessa voitaisiin tehdä, olisi päästää työttömyys kasvuun yksioikoisella leikkauspolitiikalla. SDP:n olisi tulevaisuudessa ennen muuta kehitettävä kysyntälähtöisemmän talouspolitiikan mallia, aihe, johon eväitä löytyy mm. täältä.
• Puoluekokouskauden pidentäminen takaisin kolmeen vuoteen: Vastustan. Kahden vuoden sykliin siirtymisen tavoitteena oli ajoittaa puoluekokous siten, että siinä on mahdollista lyödä lukkoon vuorokerroin keskeiset eduskuntavaali- tai kuntavaalitavoitteet. Tämä lisää jäsendemokratiaa ja puolueen jäsenten vaikuttamismahdollisuuksia tärkeimpiin dokumentteihin, eli vaalikampanjan aineistoihin. Mikäli palataan kolmen vuoden kauteen, tämä rytmi hajoaa.
• Jäsenäänestykset puoluejohdosta: Kannatan sääntöjen muuttamista siten, että puolueen puheenjohtaja valitaan jäsenäänestyksellä.
• Puoluesihteerin valintatapa: Ei valmista kantaa. Olen valmis harkitsemaan mallia, jossa puoluesihteerin roolia tarkastetaan lähemmäs työntekijäroolia ja valinta siirretään puoluekokoukselta joko valtuustolle tai puoluehallitukselle.
• Päivähoidon maksuttomuustavoite: Kannatan voimakkaasti SDP:n sitoutumista päivähoitomaksujen poistamiseen keskipitkällä aikavälillä. Kyseessä on työn tarjontaa lisäävä uudistus, joka tasa-arvoistaa työmarkkinoita, poistaa kannustinloukkuja, parantaa erityisesti pieni- ja keskituloisten palkansaajaperheiden toimeentuloa sekä tukee erityisesti heikommista taustoista tulevien lasten elämänmahdollisuuksien laajenemista.
• Perhepoliittiset päälinjaukset: SDP:n tulee tehdä selkeä valinta päivähoitojärjestelmän kehittämisen puolesta. Sosialidemokraattien ei tule edistää sellaisia perhepoliittisia malleja, jotka heikentävät naisten työllisyyttä. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei tule poistaa työttömien vanhempien lapsilta.
• Translain muutos: Kannatan yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeusperusteilla lain muuttamista siten, että pakkosterilointivaatimus poistetaan. Ajan asiaa koskevaa päätöslauselmaa kokouksessa, mikäli minut sinne edustajaksi valitaan.